Tutkimme taas Padasjokea.
Pappa syntyi täällä
ja on nyt sillä päällä,
että täytyypä paikkoja kokea.
Tässä on Nyystölän raittien risti.
Firmoja löytyy, infoja,
teatteri ja postit,
makuupaikkoja siististi.
Tuosta kun kipaiset mäelle
ja rohkenet hetkisen tallata,
saat tuntuman vanhalle väelle,
voit uhrikivensä vallata.
Katselimme myös niittyä, hakaa.
Vanhan asutuksen jäljitä
löytyy kuppikiviä tuolta takaa.
Tahtovat tytöt loikata tieltä:
Kuka kuusehen kurkottaa,
kuka katajahan kapsahtaa,
eikä löydä - mitään mieltä!
Jos olisimme menneet kappaleen matkaa,
olisimme päätyneet kulmille
- ei viitsitty sentään enempää jatkaa -
jossa sortuivat isännät julmille.
Nuijasodan tantere taas täyttää riihen parvet - unohtuneet ovat vanhat arvet.
( Täällä kävimme jo keväällä. )
Päijännettä voi katsella
Laivarannassa, Maakeskessä,
varpaansakin kastella
rantasannassa saa lomahetkessä.
Mikä lienee Padasjoen kuuluisin mökki?
Se on monen mutkan takana.
Kellosalmen rallitiellä tökki
pahoinvointi, pakana.
Tässä asui taiteilija Enni,
köyhä, luova mökin akka.
Maalatessa moni penni
kului, koristeltu vaikka vakka.
Koska oli arkipäivä, emme päässeet sisään, missä varsinainen taide on esillä. Tästä linkistä voit katsoa ja lukea Enni Idin elämästä.
Nyt olemme matkalla kotia kohti.
Toritun tupia toki tutkia tohti,
kun oli tarvetta hyysikkään,
emme vessapaperia nyysikkään.
Linkki: Toritun museo
Neilikat nätisti kukassa
ovat Sepänmäen pihassa,
kai siitepölyä tukassa
ja jonkinverran hihassa,
kun Padasjoen retkemme päättyy.
