Syksyllä juuri marraskuussa
ennen lumisen talven tuloa
kaipuu suuri ja harras puussa.
Menneen suven muistojen suloa
kaksi tyttöä etsii pesästä, ripaus kesästä.
Kannon nokassa joka säällä
harmaasieppo päivysti ruokaa,
nappasi lennosta itikat täällä.
Nälkäiset poikaset: - Herkkuja tuokaa!
Saniaisten alla täällä jossakin
sammakko salaa asui, se Saku.
Eikö viihtynyt, vai menikö maku
paikkaan , koska nyt on poissakin.
Tässä taisi olla hyönteishotelli.
Sen uumenista mötyt lenteli.
Ja tuntui niin kuin pyöris propelli,
kun pörisivät, hunajaa ne kanteli.
se on siellä vielä ilman liekkiä.
Pimeyden voiman näin me taitoimme.
Se kyllä syttyy itse, ei se ole leikkiä!
Arttu ja Perttu leikkivät pihalla
koko kylmän talven karskisti.
Ei sanota me millään pahalla,
mutta kuulostaa vain kerskalta.
Kolme vuotta sitten syksy näytti tällaiselta:
