Paluu kotiin

 

Hei, vilkaiskaapa tänne vähän!

Olen vetänyt jo päälle "siviilit".

Kesähommani taakse jäähän.

Olen riisunut jo päältä työliivit.

Taisin ikävöidä kovin Mommia.

Piti olla kauan poissa kotoa.

Mutta kiva oli tehdä hommia,

eivät muistot koskaan katoa.

Eija-Liisa, johtajani, tuli saattamaan,

kovin kehuvin, kiittävin sanoin

työtodistusta mukaan luovuttamaan.

Posket punaisina siitä nolostuin.

Kun on Iida kotona ovenraossa,

Helmi ja Ilmi riemulla vastassa.

Ei hän ollutkaan maanpaossa.

Aivan naurun kutitusta vatsassa.

Sitten pantiin pöytä koreaksi.

Pistelläänpä suuhun torttua!

Vaatetusko muuttui soreaksi?

Iidan juttuja, mihin tarttua,

riitti - alkoi kokemusta karttua.

Kiitos, että sain olla mukana!

Padasjoen kotiseututalo.

Padasjoen kirjasto

Lelumuistoja - sata vuotta leikkiä

 

Pois alta risut ja kävyt!

Nyt on kiire näyttelyyn,

nikkareiden sisut ja kyvyt,

taidot kalujen käyttelyyn

haluamme nähdä.

Onkohan kuskimme aristokraatti?

Mikä tyyli, mikä ryhti!

Epäilys herää: selvä teknokraatti,

tuplahinnan meiltä nyhti.

Katsopas, piika on kaivolla,

kartanon emännän asialla.

Kasvoilla aavistus raivolla.

Unohtui sanko, vettäkö rasialla?

Navetassa ilmennyt on pulmia.

Helmi rypistelee tässä kulmia.

Lehmät kovin kaipaa heiniä,

homma menossa päin seiniä.

Kun ei löydy mistään hankoa,

edes parin metrin tankoa!

Liki erään huoneen nurkkaa,

pörröturkki päätään puistaa.

Tarkemmin, jos sinne kurkkaa,

nimen Fredriksson hän kuiskaa.

Nyt on hyvä hetki halata,

hyljeksitty kaipaa sääliä.

Enää kannata ei sitä salata,

että nalle vaati onnen määriä.

Lainattiin kreiviltä ratsua,

alettiin kivasti keinua.

Muistettiin sataman kutsua,

Kyyti on varmasti reilua.

Nyt on aika nousta laivaan,

päästä ykkösluokan kannelle.

Kohti ulapoita, alle taivaan,

harmi jättää teidät rannalle!

Isosisko-Iida mallikkaana

 

Onni potkaisi Iidaa, isosiskoa.

Meni asiat aika hyvälle hollille,

saamme kiljua, helmasta kiskoa,

kun löytyi töitä nätille mallille.

Nyt on aika siskoa saatella.

Mitähän se mahtaa aatella?

Jokohan se nyt alkaa katua,

kun tämä ei olekaan satua?

Onko neidillä pitkälti matkaa?

- Padasjoki on tavoitteena.

Syytä puhetta ajossa jatkaa.

- Paras joki on osoitteena!   

Nyt meni tyttö totiseksi,

enää ei kannata kääntyä.

Täältä se alkaa totisesti,

arkuuteen aio en nääntyä!

Tässä halattiin kirjastotätiä

ja tultiin heti tutuiksi.

Eipä ollut mitään hätiä,

kuulumiset  saatiin jutuiksi.

Täällä on Iidan kesätyöpaikka Padasjoen kotiseututalolla.

Iida onkin ovella vastassa:

   - Tervetuloa kotiseututalolle!

Osasivat lapset ennenkin leikkiä.

Täällä näet vahoja leikkikaluja,

jotka ovat aitoja, eivät feikkiä.

Ne virittivät  toiminnanhaluja,

tärkeitä lapsen kasvulle jalolle.

Kun siskot katsoivat ovelta tupaa,

niin hetkessä istuvat sylissä

ja vaativat saada ilman lupaa

pääsyä kuvaan - ja mainetta kylissä.

Lelumuistoja - sata vuotta leikkiä-näyttelystä kerromme vielä myöhemmin lisää.

 

Luukonhaan kevätkukat

 Luukonhaan Arboretum

Viimeksi kävimme talvella.

Nyt halusimme etsiä kukkia,

joko yhtään löytyisi valveilla

ylhäällä miellyttämään nukkia.

Ensimmäinen  vastassa:

vaaleajouluruusu

Sinivuokoilla on kivinen linna.

Sen seinät ovat kiilleliusketta.

Siellä sisällä ei kai kiristy pinna,

rauha maassa, ei kuulu tiusketta.

Keskellä ei mitään

seisoi yksi tulppaani

katsellen vain itään

mielessänsä sulttaani

( Helmin vitsi! )

Näitä valkovuokoiksi luultiin, kunnes niiden isokevättähtiä olevan kuultiin.

Kevätlinnunsilmillä on pilkettä niin kuin Ilmillä!

Rentukka kasvaa ojassa,

 varpaat sen ihan vedessä,

keltaista kukkien kuvassa,

tuoksuja terien medessä.


 

Kivikauden mieheltä lautaset romahtivat?

Virmailassa

Padasjoella Päijänteen rannassa lilluu saari Virmaila, jota pitkin ajattelimme kirmailla, maisemia maistella, rantateitä astella. Vaan kun selvisimme yökkäilemättä kimuranttia reittiä Kellosalmelle, soratien tomuihin päädyimme, synkkiin korpiin.

( Kuvat Google Mapsista )

Kun löysimme tieltä sammalet myllätyt,

teki mielemme piiloon ennen kuin yllätyt

karhun kenties vastaamme kömpiessä.

Vaara on ohi, sananjalan sanaan luotamme. Tuskinpa nallelle pettymystä tuotamme, vaikka tänne jäämme.

Unohtuivat eväät kotiin. Onneksi luonto tarjoaa revonrieskaa, ketunleipää, jänön- tai käenkaalia.

Kyllähän saaressa sentään pitää rantakiville istumaan entää!

Paluumatkalla kurvasimme Laivarantaan. Mommin ja Papan suussa jäätelö maistui. Me puolestamme kaivelimme repustamme kesähepenet ylle, koska nämä helteet tuntuvat jatkuvan.

Padasjoen pakkasessa

 

Voi hyvä Sylvi tätä jäistä iljannetta, jonka päälle Pakkasherra lunta kylvi pitkin tuulista Päijännettä.

Tuiskussa värjöttelee Mommi

takanansa jäässä paatti Alli.

Sen irrottaisi ainoastaan pommi,

nyt on kalliolla se kuin kuulu nalli. 

Metsän siimeksessä vaha kelo, 

toinen lumen painamana konkelo.

Tänne tuulensuojaan löysi likat

tiensä luonnonhelmaan niin kuin tikat.

Tutkiessa Luukonhakaa

nousi halu kurkistella,

mitä löytyy ladon takaa,

saako kattolunta karistella?

Joku otus on tähän istahtanut lepuuttamaan tassujansa.

Ei se ollut tämä siro peura, joka meitä kaukaa katsasteli.

Nyt pitää olla kilttejä, tontut tarkkailevat pilttejä!

Sitten leikitellään kuusen alla, kunnes... tip, tap!

Hiljaa hiipii joukko varpahillaan... Sh..! 

Hyvää Joulua!