Luukonhaan kevätkukat

 Luukonhaan Arboretum

Viimeksi kävimme talvella.

Nyt halusimme etsiä kukkia,

joko yhtään löytyisi valveilla

ylhäällä miellyttämään nukkia.

Ensimmäinen  vastassa:

vaaleajouluruusu

Sinivuokoilla on kivinen linna.

Sen seinät ovat kiilleliusketta.

Siellä sisällä ei kai kiristy pinna,

rauha maassa, ei kuulu tiusketta.

Keskellä ei mitään

seisoi yksi tulppaani

katsellen vain itään

mielessänsä sulttaani

( Helmin vitsi! )

Näitä valkovuokoiksi luultiin, kunnes kuultiin isokevättähtiä olevan.

Kevätlinnunsilmillä on pilkettä niin kuin Ilmillä!

Rentukka kasvaa ojassa,

 varpaat sen ihan vedessä,

keltaista kukkien kuvassa,

tuoksuja terien medessä.


 

Kivikauden mieheltä lautaset romahtivat?

Virmailassa

Padasjoella Päijänteen rannassa lilluu saari Virmaila, jota pitkin ajattelimme kirmailla, maisemia maistella, rantateitä astella. Vaan kun selvisimme yökkäilemättä kimuranttia reittiä Kellosalmelle, soratien tomuihin päädyimme, synkkiin korpiin.

( Kuvat Google Mapsista )

Kun löysimme tieltä sammalet myllätyt,

teki mielemme piiloon ennen kuin yllätyt

karhun kenties vastaamme kömpiessä.

Vaara on ohi, sananjalan sanaan luotamme. Tuskinpa nallelle pettymystä tuotamme, vaikka tänne jäämme.

Unohtuivat eväät kotiin. Onneksi luonto tarjoaa revonrieskaa, ketunleipää, jänön- tai käenkaalia.

Kyllähän saaressa sentään pitää rantakiville istumaan entää!

Paluumatkalla kurvasimme Laivarantaan. Mommin ja Papan suussa jäätelö maistui. Me puolestamme kaivelimme repustamme kesähepenet ylle, koska nämä helteet tuntuvat jatkuvan.

Padasjoen pakkasessa

 

Voi hyvä Sylvi tätä jäistä iljannetta, jonka päälle Pakkasherra lunta kylvi pitkin tuulista Päijännettä.

Tuiskussa värjöttelee Mommi

takanansa jäässä paatti Alli.

Sen irrottaisi ainoastaan pommi,

nyt on kalliolla se kuin kuulu nalli. 

Metsän siimeksessä vaha kelo, 

toinen lumen painamana konkelo.

Tänne tuulensuojaan löysi likat

tiensä luonnonhelmaan niin kuin tikat.

Tutkiessa Luukonhakaa

nousi halu kurkistella,

mitä löytyy ladon takaa,

saako kattolunta karistella?

Joku otus on tähän istahtanut lepuuttamaan tassujansa.

Ei se ollut tämä siro peura, joka meitä kaukaa katsasteli.

Nyt pitää olla kilttejä, tontut tarkkailevat pilttejä!

Sitten leikitellään kuusen alla, kunnes... tip, tap!

Hiljaa hiipii joukko varpahillaan... Sh..! 

Hyvää Joulua!

Talvitarina

 

Yhtenä aamuna ikkunasta

katseli kaksi pikkulasta,

tuumaili talven tuloa:

On alkanut lunta ripsiä,

tekee mieli jo ulos hipsiä,

ja kaivella hankeen koloa.

Padasjoki,

pakkasta toki

talvella olla pitää

- ja mehän ei jäädä sisään!

Kainaloita myöten kahlataan

hankeen syvää uraa puistossa.

Lumeen tossut ehkä kahlitaan,

hidastaa se varmaan luistossa.

Me luultiin että oltiin ekoja,

mutta hommataan vielä sekin,

että ukot saa vahdata kekoja,

jotka rakennamme mekin.

Tässä on jääkarhun veli,

se meitä vastaan käveli.

Sillä on lempeä mieli,

koska jäätynyt oli kieli.

Saattaisi kastaa varvasta

eikä olisi yhtään karvasta,

jos sorsa olemaan sattuisi,

Kirkkojoella uidessa kastuisi.

Aina kaikki kiva kielletään!

Igluun voisi hyvin majoittua.

Ne lämpimiksi mielletään.

Ei näkökannat saisi rajoittua.

Posket punaisina raittia kotiin palattiin,

lumisina eteisessä äitiä kovin halattiin.

Reippaan mielen tuottaa talvinen retki,

sitä suositellaan sinullekin joka hetki.

Kartanoon kutsumattomat

 

Oletteko saaneet kuulla:

On hirvitys kartanon puistossa kreivillä.

Ei pidä lainkaan luulla,

että vedetään karmeesti huulesta kreisillä

huumorilla teitä - vain pikku elkeitä.

Tästä matkamme alkaa, jos uskallat tulla mukaan,

niin astumme yhtä jalkaa eikä eksyä saa kukaan.

Alkuun pari varoituksen sanaa.

Täällä on ojissa sähköaitoja.

Koskepas - paroni vääntää hanaa,

jo kipinöi, silmissäsi näät raitoja.

Tästä asteleepi herttua

matkallansa lähipuotiin,

ostaa makkaraa ja torttua

rouvallensa kahvinjuontiin.

Nälkäinen on lisko päärin,

jonka yllätimme ojan takaa,

ahmii muonaa  mielin määrin,

sitten vatsallansa makaa.

Mihin kadonnut on markiisi?

Rohkenemme syyttää liskoa.

Muistoksensa lyhyt kapriisi,

pedon vastausta saanee kiskoa.

Juostiin kovaa pakoon.

Tuosta kaatui kuusia lakoon.

Onhan surku syötyä aatelia,

suuri parku, hyötyi raatelija.

A. I. Arwidsson

Kappas, kumpareella kivessä

kappalaisen pojan nimessä

piilee Aadolfia sekä Iivaria,

siitä saatiin Suomeen skriivaria.

Ruhtinaalla renki Matti,

raapi parran sänkiä.

Herralla on henki ahmatti:

palkkapuut niin märkiä.

Oma koti kullan kallis,

renki-Matin huonos mallis.

Kylään kutsui vapaaherran.

Vastas: - Toki, toisen kerran!

Kuokkavieraat kotiin poistuu.

Selvisimme hyvin hengissä.

Joskus vierailumme toistuu

sipsutellen silkkikengissä ;)