keskiviikko 19. lokakuuta 2022

Hartolan kuningaskunnassa ( Gustav Adolfs )


 HARTOLA
Tervetuloa kuningaskuntaan!

Vaatimattomuus ei kaunista,
paljon parempi itseä kehua.
Ei naamat muistuta naurista,
vaikka syöty onkin rehua.







Ei näy missään rahvasta,
 astutaan kunkkujen teitä.
Vähän vilu nipistää varvasta,
mutta eihän se harmita meitä.



Helmin teki mieli nähdä linnaa,
prinsessoja sekä muuta hovia.
Uupui kukkarosta monta pinnaa,
ei se kestä yhtään lisää lovia.


Laiturilla Pappaa paleltaa,
Huulet aateliset siniveriset.
Jaksaakohan enää vaeltaa.
- Kuulen kyllä miten täriset.


Tainionvirran rantakivellä
syysaurinko saa poskia hivellä


Ekonkosken sillan väleistä
voisivat pikkuiset pudota.
Akannostajat vesistä viileistä
saisivat virran padota.



Kaarisillan kauneuden
näkee paremmin loitolta;
korkeanpaikan kauheuden
pelkonsa tuntuu voitolta.


Nyt ei saisi edes kiikkua,
jos jalan aikoo tästä liikkua.



 
Miksi pitää sillan riippua?
Silmät kiinni! Usko alkaa hiipua!


Vihdoin maassa juurevasti,
päästiin kannon nokkaan,
ihmetellen suuremmasti,
 kirkko tästä joutui hukkaan?



Löytyypä kuningaskunnasta uusi kirkko,
jos pitää yli satavuotiasta uutena. 
Stenbäck oli nimensä mukainen kirkkoarkkitehti, joka ei varmaan puusta olisi osannut mitään tuunata. Kansallisromantiikkaa, sekä uusgotiikkaa ynnä jugendin vaikutteita kuten helposti huomaamme ( tai luemme wikipediasta ).