Vääksyn kanava
Kanavaa pitkin seilatessa
jää moni asia huomiotta.
Rannan kätköjä selatessa
on paras tutkia tuomiotta.
Vihreän sävyjä viidakossa riittää.
Veden kalvo sitä myös heijastaa.
Valoa ja kosteutta luonto kiittää,
vaikka vesi rehevyyttä paljastaa
Tarutintin pönttö puussa,
sen pillikintun tinteröisen.
Eipä maistu mato suussa,
hankkii helmen heiveröisen,
aamun kasteen, elokuussa.
Mansikki katsoo aidan takaa
- kateusko painaa mieltä,
kuinka moni Muurikkia halaa,
se näyttää mukavalta sieltä.
Vain veden pinnan poimuja.
On staran skitta ruostunut.
Ei kuulu mitään sointuja,
hän hiljaisuuteen suostunut.
Tässä istuu alakuloinen enkeli.
Taitaa moni tauti häntä vaivata.
Aikaa siitä, milloin ennen lenteli.
Arvaan, juttuseuraa saattaa kaivata.
Rauhankyyhky melkein piilossa,
Sehän somekansaa alkaa riepoa,
ettei pysy enää pommit siilossa,
tuskin osaa kukaan rauhaa hieroa.
Palatsi pörriäisille,
hotelli herhiläisille,
laatulinna lentäville,
- mökki mötyille!
Mommi oli mukana taas matkalla taide-elämyksiin.
