maanantai 27. toukokuuta 2024

Kevättä kotikulmilla

 


Valkovuokkojen vuoksi kai
Pappa kameransa esiin sai.
Meitä mukaan kovin aneli,
ettei jutusta tulisi liian haneli.



Meidän asumme kevään värejä toistavat,
herkän vehreänä lehdet, keltaisina kukat loistavat.


Meillä kasvaa rentukoita portaan pielessä.
Niitä katsellessa tuntuu alkukesä mielessä.


Kiipeilypuumme ovat vielä puisevia,
oksat, rungot suorastaan luisevia.



Omenapuussa saisivat pörriäiset viettää juhlaa.
Luonto rajoittamatta kauniita voimiansa tuhlaa.




Kauan saadaan odotella vielä omppuja,
mutta harjoitellaan kiipeämistemppuja.




lauantai 18. toukokuuta 2024

Virmailassa

Padasjoella Päijänteen rannassa lilluu saari Virmaila, jota pitkin ajattelimme kirmailla, maisemia maistella, rantateitä astella. Vaan kun selvisimme yökkäilemättä kimuranttia reittiä Kellosalmelle, soratien tomuihin päädyimme, synkkiin korpiin.



( Kuvat Google Mapsista )



Kun löysimme tieltä sammalet myllätyt,
teki mielemme piiloon ennen kuin yllätyt
karhun kenties vastaamme kömpiessä.




Vaara on ohi, sananjalan sanaan luotamme. Tuskinpa nallelle pettymystä tuotamme, vaikka tänne jäämme.



Unohtuivat eväät kotiin. Onneksi luonto tarjoaa revonrieskaa, ketunleipää, jänön- tai käenkaalia.



Kyllähän saaressa sentään pitää rantakiville istumaan entää!




Paluumatkalla kurvasimme Laivarantaan. Mommin ja Papan suussa jäätelö maistui. Me puolestamme kaivelimme repustamme kesähepenet ylle, koska nämä helteet tuntuvat jatkuvan.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

Hinamatsuri-päivä

 Tämä ei ole retkijuttu. Vietämme vain tänään japanilaista nukkien ja tyttöjen päivää, hinamatsuria. Siellä herkutellaan esimerkiksi sakuramochilla ja hina ararella. Jos et tiedä, mitä ne ovat, katso linkeistä!



sunnuntai 31. joulukuuta 2023

Kaamoksen karkottajat

 Vuoden viimeinen päivä, jonka pituus on 10 minuuttia pitempi ( tällä leveysasteella ) kuin vuoden lyhin. Kukonaskelilla on sipsuteltu! Ei pimein päivä suinkaan, sillä aurinko paistaa matalalta. Aiomme julistaa kaamoksen päättyneeksi.



Kylmä linna

Se pimeään vähäistä valoa hohtaa.
Sen seinä on kylmää jäätä.
Se on selvä, jos ajattelee säätä.
Sen hyyde kylmiin ajatuksiin johtaa.


Rekiretki

Ilmin valjastama villava pässi
tyttöjen rekeä matkaan kiskaisi.
Helmi takaa lisää vauhtia käski,
jolloin käpälistä lunta viskaisi.



Retken tarkoitus on olla huviksi,
mikä tässä nyt koostuu kuviksi.
Elämässä joskus päästään ylöspäin,
toinen kerta sitten alamäkeen näin.










Katse siirtyy kohti horisonttia,
piirtyy esiin jotain monumenttia.
Kovin viileänä rajaa jonkun tonttia.
- Jäätä! kuullaan Ilmin kommenttia.






Lumirouva tahtoo liftata,
siksi kovin pyrkii mukaan.
Tytöt meinaa heti hiffata,
kuinka vielä mahtuu kukaan.







Rouvan mieli tekee valoa,
sillä pimeys ei innosta.
Auringosta saisi paloa,
nostaa ilo irti rinnasta.


Ruostunut on vanha tähti,
josta aikaa sitten valo lähti.
Nyt se nojaa aivan kumossa
uinuu menneen ajan lumossa.



Kuu ja tähti varmaan yöllä
saattaisivat toki valaista.
Siitä taivaan harmaan vyöllä
riittää apu, jos on homma salaista.


Eipä ihme, että onkin loiste puuttunut,
hämäryys ja synkkyys maaston vallannut,
kun on aurinkoinen puskaan juuttunut,
vahva alakulo, kaamos, meidät hallinnut.








Kelpaa lumirouvan asua nyt taloaan,
tyytyväisiä myös tytöt tahoillaan,
sai hän vihdoin kaivattua valoaan,
aurinkokin jatkaa taasen radoillaan.


Ja kertaus vielä:

maanantai 11. joulukuuta 2023

Padasjoen pakkasessa

 


Voi hyvä Sylvi tätä jäistä iljannetta, jonka päälle Pakkasherra lunta kylvi pitkin tuulista Päijännettä.


Tuiskussa värjöttelee Mommi
takanansa jäässä paatti Alli.
Sen irrottaisi ainoastaan pommi,
nyt on kalliolla se kuin kuulu nalli. 



Metsän siimeksessä vaha kelo, 
toinen lumen painamana konkelo.
Tänne tuulensuojaan löysi likat
tiensä luonnonhelmaan niin kuin tikat.





Tutkiessa Luukonhakaa
nousi halu kurkistella,
mitä löytyy ladon takaa,
saako kattolunta karistella?




Joku otus on tähän istahtanut lepuuttamaan tassujansa.


Ei se ollut tämä siro peura, joka meitä kaukaa katsasteli.



Nyt pitää olla kilttejä, tontut tarkkailevat pilttejä!



Sitten leikitellään kuusen alla, kunnes... tip, tap!


Hiljaa hiipii joukko varpahillaan... Sh..! 
Hyvää Joulua!



sunnuntai 26. marraskuuta 2023

lauantai 7. lokakuuta 2023

Korpilahden korpivaellus

 


Onko teistä yhtään kornia
kiivetä katsomaan näkötornia?
Struve laittoi sinne pisteen.
Saammeko siitä retken piristeen?


On kilsa vain ylös kohteeseen,
nosti reippaana koipia muori.
Saattaa happoja syntyä pohkeeseen,
ihan syystä nimensä Oravivuori.



Saattoi olla ihan siinä hilkulla,
etteivät olleet polut liian jyrkkiä.
Saisi Struve vaikka heittää pilkulla,
me ei kyllä toisiamme ala tyrkkiä.



Pitkospuilla on pitoa niukasti,
mennään kieli keskellä suuta.
Ei saa haahuilla mitään muuta,
astella, katsella eteen tiukasti.



Jääkausi hioi tässä polun pintaa,
on siitä aikaa tuhansia vuosia.
Emme maksa siitä täyttä hintaa,
urat parketissa rumentavat kuosia.




Kas, seisomme tornin juurella,
jonne kapuamme vaivalla suurella.
Jos eivät ole rappunsa lahoja,
saamme katsella kauniita tahoja.








Oikeanpuolisen QR-koodin avulla voi lukea ( englanniksi ) mielenkiintoisia asioita tämän maailmanperintökohteen asioista.




Mommin mielleen tuli tuuma hurja,
korkeudesta kärsii aivan huikeasti.
Kaatuneeko koko roska, torni kurja?
Vaatii tukemista varsin tuikeasti.




Palatessakin piti vielä huilailla,
alas helpompi jalkoja siirrellä.
Kun ei jaksettu enempää toilailla,
pitää näkymät muistoihin piirrellä.



Parempi pitää avaimensa vaikka kaulassa,
kuin parkkipaikan taulun naulassa.