Pikkupiknikillä

Tekojärvellä 

Pohjanmaalla vain jokia?

Tehdään siis itse järviä!

Näätkös, ethän ole sokia,

 käyttää voit vähän järkiä.

( Kivi- ja Levalammi )

Eiköhän lähdetä vesille,

kun kerran tultiin rannalle!

Otetaan airot tästä esille,

tai jää vene tähän sannalle.

Mutta Ilmi vain levittelee käsiä

ja panee pontevasti hanttiin,

ei tahdo meritaudista kärsiä,

eikä päätänsä panna panttiin.

Ruvetaan merenneidoiksi kivellä,

ja kerätään katseita siellä.

Saattaa näkymä silmiä hivellä,

ethän luonnonkauneutta kiellä.

Katsellaanpa sitten maastoa.

Helmi löysi suuren paaden.

Nostaminen vaatii haastoa,

niin, ja selän kipeäksi saaden.

Sen alla majaileepi matoja,

ne saattaa esiin tulla.

Kulkekoon omia ratoja,

mullassaan rauhoitetulla.

Nyt marjaan mentiin, puolukkaan.

Muistattekos vielä puujalkavitsiä?

Eihän siihen kukaan mahdukkaan!

Naurattaako? On se silkkaa kitsiä. 

Ilmillä on hiukset pystyssä.

Susi, ehkä karhu tähän astui.

Nahka kananlihan nystyssä.

Pelottaa! Sen tassut kastui.

Keltaisella kukkakedolla

Helmi ja Ilmi poseeraavat,

kesän luontokuvaksi ehdolla,

jossain ötökät huseeraavat.

Eväshetki luonnon helmassa,

sopii retken lopussa.

Mielenrauhaa ajatelmassa,

hiljaa vain, ei hopussa.

Lelumuistoja - sata vuotta leikkiä

 

Pois alta risut ja kävyt!

Nyt on kiire näyttelyyn,

nikkareiden sisut ja kyvyt,

taidot kalujen käyttelyyn

haluamme nähdä.

Onkohan kuskimme aristokraatti?

Mikä tyyli, mikä ryhti!

Epäilys herää: selvä teknokraatti,

tuplahinnan meiltä nyhti.

Katsopas, piika on kaivolla,

kartanon emännän asialla.

Kasvoilla aavistus raivolla.

Unohtui sanko, vettäkö rasialla?

Navetassa ilmennyt on pulmia.

Helmi rypistelee tässä kulmia.

Lehmät kovin kaipaa heiniä,

homma menossa päin seiniä.

Kun ei löydy mistään hankoa,

edes parin metrin tankoa!

Liki erään huoneen nurkkaa,

pörröturkki päätään puistaa.

Tarkemmin, jos sinne kurkkaa,

nimen Fredriksson hän kuiskaa.

Nyt on hyvä hetki halata,

hyljeksitty kaipaa sääliä.

Enää kannata ei sitä salata,

että nalle vaati onnen määriä.

Lainattiin kreiviltä ratsua,

alettiin kivasti keinua.

Muistettiin sataman kutsua,

Kyyti on varmasti reilua.

Nyt on aika nousta laivaan,

päästä ykkösluokan kannelle.

Kohti ulapoita, alle taivaan,

harmi jättää teidät rannalle!

Mansikassa

 

Kerrankin muistettiin marja-aikaan

käväistä tutussa, kivassa paikassa.

Yhtään ei luotettu sattuman taikaan,

vaan takuumme hoiteli Papan kassa.

- Voi kun saa käydä mansikassa!

Tarkistamme tässä laatua, 

Närpiöstä juuri saatua!

Isosisko-Iida mallikkaana

 

Onni potkaisi Iidaa, isosiskoa.

Meni asiat aika hyvälle hollille,

saamme kiljua, helmasta kiskoa,

kun löytyi töitä nätille mallille.

Nyt on aika siskoa saatella.

Mitähän se mahtaa aatella?

Jokohan se nyt alkaa katua,

kun tämä ei olekaan satua?

Onko neidillä pitkälti matkaa?

- Padasjoki on tavoitteena.

Syytä puhetta ajossa jatkaa.

- Paras joki on osoitteena!   

Nyt meni tyttö totiseksi,

enää ei kannata kääntyä.

Täältä se alkaa totisesti,

arkuuteen aio en nääntyä!

Tässä halattiin kirjastotätiä

ja tultiin heti tutuiksi.

Eipä ollut mitään hätiä,

kuulumiset  saatiin jutuiksi.

Täällä on Iidan kesätyöpaikka Padasjoen kotiseututalolla.

Iida onkin ovella vastassa:

   - Tervetuloa kotiseututalolle!

Osasivat lapset ennenkin leikkiä.

Täällä näet vahoja leikkikaluja,

jotka ovat aitoja, eivät feikkiä.

Ne virittivät  toiminnanhaluja,

tärkeitä lapsen kasvulle jalolle.

Kun siskot katsoivat ovelta tupaa,

niin hetkessä istuvat sylissä

ja vaativat saada ilman lupaa

pääsyä kuvaan - ja mainetta kylissä.

Lelumuistoja - sata vuotta leikkiä-näyttelystä kerromme vielä myöhemmin lisää.

 

Luostarikeskus Panagia

 

Ollaan luostarissa ensi kertaa,

kaunista on ja hyvin hiljaista.

Kuullaan, koivikossa lintu kertaa

säveltänsä, nyt ei sovi kiljaista.

 Pappa suunnitteli tästä ohiajoa,

tuli sitten toisiin aatoksiin,

jarrutteli saaden valon kajoa,

oivallukseen vanhaa paatosta.

Kerran elämässä edes miettiä,

asennettaan tähän elämään,

aina maallisina seuraat viettiä,

henkeä voi nyt tulla vetämään.

 

Karttaa aloitimme tutkia,

ettei sattumalta voisi eksyä.

Polulla on paljon mutkia,

helpon reitin voimme keksiä.

Puistotien penkassa kevät kukoistaa!

Tyttöjä "tsehovilaisessa" koivikossa.

Mommi kerää voimia luonnon temppelissä!

Athos-Säätiön Luostarikeskus

Lammi

Lintunevalla

 

Jos lähtee Jurvasta kohti Kauhajokea,

ei tiedä, mitä kaunista saattaa kokea.

Jos nimittäin huomaa hidastaa rajalla, 

oikeaan puita astella, on kohta majalla.

Mommin täytyy kahta odottaa.

Ne jäävät aina kiinni suustaan.

Tainnut toinen kartan kadottaa,

pudonnutko jo toinen puustaan.

Hei, löydettiin nevalta pikkuinen tupa,

turvennuijien makuukammi varmaan.

Voitaisko mettäpöyrööltä kysyä lupa,

saisi yöpyä helmassa luonnon armaan.

Kai sentään grillattaisiin vähän.

Joku kantanut tullessaan kiviä.

Saataisiin puita ja tultakin tähän

ja nuotiolauluja muutamaa riviä.

Laavuun on laitettu kunnon hirsiä.

Niitä ei sortane myrsky, eikä  tuuli.

Metsähiirenkään tukkia kärsi järsiä,

rämemajava nauroi, kun sen kuuli.

Täällä nevalla on paikat märkiä,

ja näkyvissä lukuisia lampia.

Syytä käyttää harkintaa ja järkiä,

että tietää missä saa trompia.

Olisi ollut mukava saada pötyä pöytään.

Lammesta kaloja saattaisimme varata.

Eväiden puuttuessa jostain onkia löytään.

Luonnonuojelulaki vastaan taitaa harata.

Lähdettiin kotiin lyhyttä matkaa,

helppo on toiste taas retkiä jatkaa.

Lintuneva

Laavun koordinaatit:

62°36’36.8″N 22°00’51.4″E
62.610207, 22.014267

Sitten kun tultiin kotiin

( Jos haluat katsoa matkan alusta lähtien, se onnistuu täältä. )  

Sitten kun tultiin kotiin,

ja matkalaukku taas avattu

ja tuttuja juttuja tavattu

- paljon likaista pyykkiä koriin,

oli syksy jaksanut odottaa meitä,

jotka marssimme pitkin maailman teitä.