Marrastalvi

 Pieni iloittelu varhaisesta lumesta!

Korpilahden korpivaellus

 

Onko teistä yhtään kornia

kiivetä katsomaan näkötornia?

Struve laittoi sinne pisteen.

Saammeko siitä retken piristeen?

On kilsa vain ylös kohteeseen,

nosti reippaana koipia muori.

Saattaa happoja syntyä pohkeeseen,

ihan syystä nimensä Oravivuori.

Saattoi olla ihan siinä hilkulla,

etteivät olleet polut liian jyrkkiä.

Saisi Struve vaikka heittää pilkulla,

me ei kyllä toisiamme ala tyrkkiä.

Pitkospuilla on pitoa niukasti,

mennään kieli keskellä suuta.

Ei saa haahuilla mitään muuta,

astella, katsella eteen tiukasti.

Jääkausi hioi tässä polun pintaa,

on siitä aikaa tuhansia vuosia.

Emme maksa siitä täyttä hintaa,

urat parketissa rumentavat kuosia.

Kas, seisomme tornin juurella,

jonne kapuamme vaivalla suurella.

Jos eivät ole rappunsa lahoja,

saamme katsella kauniita tahoja.

Oikeanpuolisen QR-koodin avulla voi lukea ( englanniksi ) mielenkiintoisia asioita tämän maailmanperintökohteen asioista.

Mommin mielleen tuli tuuma hurja,

korkeudesta kärsii aivan huikeasti.

Kaatuneeko koko roska, torni kurja?

Vaatii tukemista varsin tuikeasti.

Palatessakin piti vielä huilailla,

alas helpompi jalkoja siirrellä.

Kun ei jaksettu enempää toilailla,

pitää näkymät muistoihin piirrellä.

Parempi pitää avaimensa vaikka kaulassa,

kuin parkkipaikan taulun naulassa.

Ovelat taas Evolla olevat

 

Ovelat, taas Evolla olevat

retkipolut kovin kiinnostavat,

mutta Helmi tahtoisi Niemisjärveä,

Ilmistä siinä ei ollut mitään järkeä.

Vastahan siellä viimeksi oltiin,

ihan eri syistä tänne juuri tultiin.

Mommi ei jäänyt odottamaan päätöstä,

hän lähti tallaamaan kuivaa kangasta.

Riitelijät nöyrtyivät noudattamaan säädöstä,

pikku mielieroista eihän toki rangaista.

Mikäpäs, tasaista tanteretta

on helppo loikkia, astella,

tästähän saakin manteretta

kulkea poikki ja haastella.

Valistunut oli kyllä tehty arvaus,

että polun poikki näkisimme keloa.

Ei tullut siitä sentään mielen karvaus,

kun varpaitamme emme voineet teloa.

Meidän matka huipentumassa.

Ai, Ramiltako saamme kahvia?

Herkkusuumme suipentumassa,

meidän eväät ei olekaan pahvia!

Virkistystä löytyy myös maisemasta,

tirkistystä kaislojen havisemasta.

Hyi! Rannasta löytyy vaahtoa!

Olisi saanut jäädä näkemättä.

Ilmastomuutoksen paahtoa?

Ei, ihmisen sotkua kätkemättä.

Saisivat viisaammat tutkia tätä,

tuumii Mommi, on luonnolla hätä.

Alisen Rautjärven rannalla

kaiketi leppoisalla kannalla!

Jano

 Nyt me tiedämme, miksi sitä kunkku Adolf Fredrikiä niin Kurikassa pissatti. ( Kerroimme siitä pisupysäkistä aiemmin. ) Hän tuli reissullansa Kankaanpäässä janoiseksi ja pysähtyi tunnetulla lähteellä Hämeenkankaalla hörpylle. Ja niin paikka nimettiin omaperäisesti Kuninkaanlähteeksi. Samannimisiä "rojalistisia" vesipisteitä löytyy eri kuninkaiden matkojen jäljiltä muualtakin Suomesta.

Tässähän se vetinen lähde nyt sitten on - vesisateessa. Onneksi oli vähän pusikkoa suojanamme.

Lähteestä vesi virtailee puroa pitkin eteenpäin kohti Luonnonpuistoa. Vettä tulee tiettävästi hirveästi vuorokaudessa, tuhansia kuutioita.

Onkohan täällä tulvinut joskus?

Tämä silta näyttää tukevammalta.

Testattu on! - Sitten kurkistus vanhaan metsään.

Olisimmehan me toki retkeilleetkin maastossa, mutta vesisateessa ja näissä hepeneissä - ajatelkaa nyt!

Levollista päivää Evolta!

Tuli mieleeni tutkia Lammin metsiä, 

joista et varmaankaan saattaisi etsiä.

Niemisjärvien polkuja pitkin ja poikin

minä käpyjä, kortteita kitkin ja loikin.

Erä-Jonnaksi Helmi tuli mukaan.

Yhdessähän kiva olla retkellä.

Harmeja ei tässä toivo kukaan,

luonnonrauhaa oikealla hetkellä.

Näistähän voisi maalata taulun,

ehkäpä kutsumme Halosen Pekkaa,

- taikka säveltää kansanlaulun,

jossa sanoja ei ollenkaan.

Metsän siimeksessä vilkkuu kummia,

näkyy tanssahdellen  Mommia.

Meistä lepokin on tärkeä,

sammal pehmusteena järkeä.

Polun varren haapa kärsinyt,

oli majava sitä pahoin järsinyt.

Aika jälleen silmän levätä,

katse ulapalle kohdistaa.

Mielenrauhaa tohdi evätä,

jaamme ajatusten pohdintaa.

Hetken jaksoivat he luonnon lumossa,

nyt jo toiveissa on honka kumossa.

Mutta askareessa varsin roimassa,

näkyy uupumusta suurta voimassa.

Siispä heti reppu selästä,

energiaa saamme eväästä.

Alkoi Pappammekin ahmia,

koska teki kovin mieli kahvia.

Kotimatkan hallinnassa

taisi tulla puutteita.

senaattorin vallinnassa

kompassiinkin muutteita.

 

Kulttuurikävelyllä 3

 

 Nyt hipsaistaan Puuseppämuseolta tien toiselle puolelle ja ollaan taas historiallisella paikalla, Haapalan tädin pihassa, museo tätä nykyä.

Mommi ja Pappa halusivat tänne, koska esillä oli värikkäitä 1970-luvun tavaroita.

Niinpä eräässä nurkassa odotti yllätys. Kalervo Puskala kuvasi aikoinaan puuseppiä. Martti-paappa, Mommin isä, sieltä tuijotti tiukasti meitä höyläpenkkinsä äärestä. Kuva on vuodelta 1975 sarjasta "Valokuvia puusepistä". Meidän mielestä parasta kulttuuria. Tähän on hyvä lopettaa ja mennä kotiin miettimään syntyjä syviä!