Levollista päivää Evolta!

Tuli mieleeni tutkia Lammin metsiä, 

joista et varmaankaan saattaisi etsiä.

Niemisjärvien polkuja pitkin ja poikin

minä käpyjä, kortteita kitkin ja loikin.

Erä-Jonnaksi Helmi tuli mukaan.

Yhdessähän kiva olla retkellä.

Harmeja ei tässä toivo kukaan,

luonnonrauhaa oikealla hetkellä.

Näistähän voisi maalata taulun,

ehkäpä kutsumme Halosen Pekkaa,

- taikka säveltää kansanlaulun,

jossa sanoja ei ollenkaan.

Metsän siimeksessä vilkkuu kummia,

näkyy tanssahdellen  Mommia.

Meistä lepokin on tärkeä,

sammal pehmusteena järkeä.

Polun varren haapa kärsinyt,

oli majava sitä pahoin järsinyt.

Aika jälleen silmän levätä,

katse ulapalle kohdistaa.

Mielenrauhaa tohdi evätä,

jaamme ajatusten pohdintaa.

Hetken jaksoivat he luonnon lumossa,

nyt jo toiveissa on honka kumossa.

Mutta askareessa varsin roimassa,

näkyy uupumusta suurta voimassa.

Siispä heti reppu selästä,

energiaa saamme eväästä.

Alkoi Pappammekin ahmia,

koska teki kovin mieli kahvia.

Kotimatkan hallinnassa

taisi tulla puutteita.

senaattorin vallinnassa

kompassiinkin muutteita.

 

Kulttuurikävelyllä 3

 

 Nyt hipsaistaan Puuseppämuseolta tien toiselle puolelle ja ollaan taas historiallisella paikalla, Haapalan tädin pihassa, museo tätä nykyä.

Mommi ja Pappa halusivat tänne, koska esillä oli värikkäitä 1970-luvun tavaroita.

Niinpä eräässä nurkassa odotti yllätys. Kalervo Puskala kuvasi aikoinaan puuseppiä. Martti-paappa, Mommin isä, sieltä tuijotti tiukasti meitä höyläpenkkinsä äärestä. Kuva on vuodelta 1975 sarjasta "Valokuvia puusepistä". Meidän mielestä parasta kulttuuria. Tähän on hyvä lopettaa ja mennä kotiin miettimään syntyjä syviä!

Kulttuurikävelyllä 2

  Art Housen jälkeen kiipeämme Haapalanmäen puoliväliin.

Kohteenamme Puuseppämuseo. Syynä tietysti halumme vilkaista puuseppä Martti-paappamme aikaiseen vanhaan verstasmaailmaan. ( Tästä voit myös vilkaista museon sivuille. ) Mutta ennen muuta halusimme nähdä puuleluja aikojen takaa. Museossa vierailun teki mieluisaksi myös ystävällinen ja asiantunteva opas, jonka kirja löytyy juttumme lopusta.

Alakerrassa tutustuimme vanhoihin työkaluihin ja kävimme neuvomassa koristeveistäjälle uusimpia alan hienouksia.

Selvähän se, että nikkarit veistelivät lapsilleen lelut puusta.

Ja huonekalut viimeisen päälle!

Kas vain! Kaij Lindgårdin käden jälki näkyy täälläkin.

Hei! Siinähän on tuttu Eemeli ja kokoelma puu-ukkeleita, joita hän veisteli jouduttuaan metkujen takia liiteriin arestiin.

Kolmas kohteemme on Jurvan museo, josta kerromme huomenna.

Kulttuurikävelyllä

  Voisi luulla, ettei tällaisella pienellä kaupungin kaupallisella alakeskuksella, Jurvalla, ole mitään tarjottavaa kulttuurinnälkäiselle. Lähdimme pienelle päiväkävelylle kohti Haapalanmäkeä.

Puolen kilometrin päässä olimmekin ensimmäisellä etapillamme Art House Jurvassa.

Koska suvussa on vaikuttanut puuseppiä, lähdimme katsastamaan Oiva Kentta-näyttelyä.

Uskomattoman tarkkaa ennakkosuunnittelua, materiaalin ja työkalujen hallintaa.

Oiva Kentta piirsi ensin mallin ( oikealla ), minkä jälkeen toteutti suunnitelman.

Art Housessa oli muitakin puusepän taidonnäytteitä esillä, Tero Hulkkonen.

Voisitteko kuvitella, että tämä on puuta!

Ripaus mystiikkaa!

Art House Jurva on iso rakennus, entinen puusepänverstas. Siellä on muidenkin taiteilijoiden teoksia esillä. Kaj Lindgård:

Tällä papparaisella on vilu eikä mistään saada tarpeeksi suurta vilttiä edes.

Tyttö on vähän venähtänyt pituutta. Muistuttaa kreikkalaista marmorijumalatarta - mutta on kuitenkin puuta kuten tuo paleleva heppukin.

Lopuksi ripaus maalaustaidetta, Katariina Matsinen:

Ja Mikki Paajanen, jolla toki talttakin pysyy näpeissä.

Tänne pitää tulla toistekin. Mutta nyt kävely jatkuu kohti Haapalanmäkeä - siitä toisella kertaa.

Pissahätä

 Se voi yllättää matkailijan koska vain, tavallisesti jossakin hankalassa paikassa, siis pissahätä. Se tulee salakavalasti. Se koskettaa nuorta ja vanhaa, rikasta ja köyhää, alhaista ja ylhäistä - vaikka kuningasta.

Kylläpä oli pieni mies tuo kuningas Aadolf Fredrik, joka kauan sitten kävi lorottamassa tuon kiven takana; niin häveliäs oli kunkku, ettei kehdannut julkisesti hoviväen nähden, mahtui sinne piiloon, ehkä piti kyykistelläkin.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä!

Mitä liene ollut kunkulla kuivikkeena, meillä on aina asianmukaiset varusteet matkassa.

Tämä kivinen vessa sijaitsee Kurikassa kappaleen matkaa keskustasta Miedon kylään päin.

Kotona on leppoisaa