Mommilassa

 

Tänään päätettiin painua

niin pitkälle kuin pippuri kasvaa,

ja kauemmaksikin.

Hämäläinen hidas kansa

on kai purrut hampaitansa,

saanut hikipäissä alkaa hutkia,

tehdä tiehen paljon mutkia. 

"Maustemäki" alas laskettiin,

ollaan Mommin kanssa kuvassa.

Pappa pysähtymään käskettiin,

kai Mommilassa jotain luvassa. 

Kyläpuodin rappusilla

vaikka on ovi lukossa,

vielä on naurua tyttösillä,

ja harmin hana tukossa.

 

Kaupallisuus saisi olla muodissa,

jotain ostaisimme kyllä puodista,

mutta barbecueta ( BBQ ) Papalle, 

soisi arkiruokaa kuskin mahalle.

Helmi tutki puhelinkoppia

ja kauppiaalle koitti soittoa,

että puotinsa ei tuota voittoa,

jos kassassa vain pyörii noppia.

Helmin suusta kuului napinaa,

eipä löydy yhtään kopeekkaa,

tuskin yhteys on nopeekaan,

laite elää Mommilan kapinaa.

Mommilan kartanon maito laiturilla

on varmasti piiminyt maitolaiturilla!

Hyvä on sitten! Me myymme vaikka kiviä,

itsepalvelussa ajan tyyliin, sekä hyviä jyviä!  

Jos ei puodilla näy kauppa-Marttia,

ajetaan luoksensa aika faarttia!

Mommilan tietä ajellen Mommilanjärven rannalle löytyy hieno Mommilan kirkko.

Kun Mommi ja Pappa olivat palaamassa katsomassa ensimmäistä lapsenlastaan ( He eivät tietenkään olleet silloin vielä Mommi ja Pappa. ), he pysähtyivät Lammilla tien viereen infotaulun luokse tauolle. Taulun kartasta löytyi paikka, Mommila. Silloin tuore isoäiti päätti ottaa nimekseen Mommi. Isoisä päätti olla Pappa nimen helppouden vuoksi. Nyt yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen toteutui vierailu Mommilaan. Näin kauan sitä oli suunniteltu. Kannatti käydä, Mommila on hieno paikka! 

Alpon Savannilla 2025

Tästä alkaa safarimme.

Savannia pitkin luultu,

eipä toki vielä kuultu,

Afrikassa fanfaarimme.

Täältä lakeuksilta löydettiin

Nummijärven veistospuisto.

Niinpä eväsreput köytettiin,

haluttiin noutaa taidemuisto.

Villin luonnon kulkupeli,

dromedaari, aika epeli!

Hypättiin kuitenkin

sarvikuonon kyytiin,

rähjäinen tietenkin.

Halvallako myytiin?

Eihän ole hirveä

tämä kesy, lempeä,

hirviystävämme hempeä!

Onpa ollut tuuria,

kun on munista tullut noin suuria!

Vekkuli on ilme strutsin,

kohta pitää alkaa hautoa.

Vuorossa on homma mutsin,

kantaa poikasille matoa

Mitäs täällä on tekeillä,

kirahvista tulee maistia?

Syytä leijonaa on epäillä,

aikoo herkutella paistia!

Mommin tehtävä on tärkeä,

alkaa leuan alta rapsuttaa,

takoo kissan päähän järkeä,

kannata ei suuta napsuttaa.

Tässä vielä kaksi kissiä,

eipä löydy niitä enää luonnosta.

Pieni alkoi hieman pissiä,

hampaat pistää emon kuonosta.

Käärmenaisen edessä,

turvanamme kilpikonnia.

Silti silmät aivan vedessä,

epäilemme niiden hommia.

Täällä on joukko kotkia.

Aikovatko meidät hotkia?

Karkuun voisimme karauttaa,

uljailla ratsuilla huimasti,

vaikeita aikeita narauttaa,

kotkille nauraa tuimasti! 

Onneksi nähtiin tämä lehmä haassa,

voimme rauhoittua sen viereen maassa.

On sillä luonnetta ja vankkaa taitoa,

ihmeellinen kyky tehdä ruohosta maitoa.

Aika lähteä kotia kohti,

kaksi tyttöä savannilla pohti.

Pääskyseltä saamme vauhtia,

voimme hurjasta kyydistä nauttia.

Alpon Savanni on ITE-taiteilija Alpo Koivumäen luomus. Siitä voit lukea tarkemmin täältä.

Sällin luontopolku 2025

 

Kuultiin juuri huhua,

joku Sällin luontopolusta

alkoi meille puhua,

tiesivät kovasta retkihalusta.

Tässä ensi tehtävän teossa

ollaan ja istutaan keossa.

Kohta monta muurahaista

löysimme meidän varpahista.

Näin Jurvassa  ihosta tulee komea,

ja kuuluisuutta saatu ennen somea.

Löydettiin ensimmäinen rasti,

hengitettiin ilmaa hapekasta.

Jopa kohentuikin olo varmasti,

eikä puhe ole enää sapekasta.

Ilmi kokeilee naavaa,

mistähän saisi parran kaavaa?

Helmi harmittelee lahoja,

kuka teki puille pahoja?

Käytiin tapaamassa peikkoja,

mutta kodit olivatkin tyhjiä.

Varmaan niillä oli keikkoja

- luultiin olevamme tyhmiä.

Harmi, ollaan vaskoolia vailla,

aarre heijastelee puron kivissä.

Tekee mieli hippusia haikailla,

paljon arvokasta kultaa rivissä.

Tarkkaan tutkiessa taulua,

korva erota ei linnunlaulua.

Moto pitää kovaa meteliä,

sehän isännille povaa seteliä.

Onkohan täällä turvallista

kaveria näkynyt liikkeellä?

Sammalessa on kaivausta,

suupaloissansa vaivausta.

Selvisimme urakasta eikä meitä syönyt peto.

Voidaan tulla toistekin, lyödään vaikka veto!

Täällä ei pirä olla ylpiä, selkä köyränä, mieli nöyränä!

Luukonhaan kevätkukat

 Luukonhaan Arboretum

Viimeksi kävimme talvella.

Nyt halusimme etsiä kukkia,

joko yhtään löytyisi valveilla

ylhäällä miellyttämään nukkia.

Ensimmäinen  vastassa:

vaaleajouluruusu

Sinivuokoilla on kivinen linna.

Sen seinät ovat kiilleliusketta.

Siellä sisällä ei kai kiristy pinna,

rauha maassa, ei kuulu tiusketta.

Keskellä ei mitään

seisoi yksi tulppaani

katsellen vain itään

mielessänsä sulttaani

( Helmin vitsi! )

Näitä valkovuokoiksi luultiin, kunnes kuultiin isokevättähtiä olevan.

Kevätlinnunsilmillä on pilkettä niin kuin Ilmillä!

Rentukka kasvaa ojassa,

 varpaat sen ihan vedessä,

keltaista kukkien kuvassa,

tuoksuja terien medessä.


 

Kivikauden mieheltä lautaset romahtivat?