Kuultiin juuri huhua,
joku Sällin luontopolusta
alkoi meille puhua,
tiesivät kovasta retkihalusta.
Tässä ensi tehtävän teossa
ollaan ja istutaan keossa.
Kohta monta muurahaista
löysimme meidän varpahista.
Näin Jurvassa ihosta tulee komea,
ja kuuluisuutta saatu ennen somea.
Löydettiin ensimmäinen rasti,
hengitettiin ilmaa hapekasta.
Jopa kohentuikin olo varmasti,
eikä puhe ole enää sapekasta.
Ilmi kokeilee naavaa,
mistähän saisi parran kaavaa?
Helmi harmittelee lahoja,
kuka teki puille pahoja?
Käytiin tapaamassa peikkoja,
mutta kodit olivatkin tyhjiä.
Varmaan niillä oli keikkoja
- luultiin olevamme tyhmiä.
Harmi, ollaan vaskoolia vailla,
aarre heijastelee puron kivissä.
Tekee mieli hippusia haikailla,
paljon arvokasta kultaa rivissä.
Tarkkaan tutkiessa taulua,
korva erota ei linnunlaulua.
Moto pitää kovaa meteliä,
sehän isännille povaa seteliä.
Onkohan täällä turvallista
kaveria näkynyt liikkeellä?
Sammalessa on kaivausta,
suupaloissansa vaivausta.
Selvisimme urakasta eikä meitä syönyt peto.
Voidaan tulla toistekin, lyödään vaikka veto!
Täällä ei pirä olla ylpiä, selkä köyränä, mieli nöyränä!
