Tänään päätettiin painua
niin pitkälle kuin pippuri kasvaa,
ja kauemmaksikin.
Hämäläinen hidas kansa
on kai purrut hampaitansa,
saanut hikipäissä alkaa hutkia,
tehdä tiehen paljon mutkia.
"Maustemäki" alas laskettiin,
ollaan Mommin kanssa kuvassa.
Pappa pysähtymään käskettiin,
kai Mommilassa jotain luvassa.
Kyläpuodin rappusilla
vaikka on ovi lukossa,
vielä on naurua tyttösillä,
ja harmin hana tukossa.
Kaupallisuus saisi olla muodissa,
jotain ostaisimme kyllä puodista,
mutta barbecueta ( BBQ ) Papalle,
soisi arkiruokaa kuskin mahalle.
Helmi tutki puhelinkoppia
ja kauppiaalle koitti soittoa,
että puotinsa ei tuota voittoa,
jos kassassa vain pyörii noppia.
Helmin suusta kuului napinaa,
eipä löydy yhtään kopeekkaa,
tuskin yhteys on nopeekaan,
laite elää Mommilan kapinaa.
Mommilan kartanon maito laiturilla
on varmasti piiminyt maitolaiturilla!
Hyvä on sitten! Me myymme vaikka kiviä,
itsepalvelussa ajan tyyliin, sekä hyviä jyviä!
Jos ei puodilla näy kauppa-Marttia,
ajetaan luoksensa aika faarttia!
Kun Mommi ja Pappa olivat palaamassa katsomassa ensimmäistä lapsenlastaan ( He eivät tietenkään olleet silloin vielä Mommi ja Pappa. ), he pysähtyivät Lammilla tien viereen infotaulun luokse tauolle. Taulun kartasta löytyi paikka, Mommila. Silloin tuore isoäiti päätti ottaa nimekseen Mommi. Isoisä päätti olla Pappa nimen helppouden vuoksi. Nyt yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen toteutui vierailu Mommilaan. Näin kauan sitä oli suunniteltu. Kannatti käydä, Mommila on hieno paikka!
