Ollaan luostarissa ensi kertaa,
kaunista on ja hyvin hiljaista.
Kuullaan, koivikossa lintu kertaa
säveltänsä, nyt ei sovi kiljaista.
Pappa suunnitteli tästä ohiajoa,
tuli sitten toisiin aatoksiin,
jarrutteli saaden valon kajoa,
oivallukseen vanhaa paatosta.
Kerran elämässä edes miettiä,
asennettaan tähän elämään,
aina maallisina seuraat viettiä,
henkeä voi nyt tulla vetämään.
Karttaa aloitimme tutkia,
ettei sattumalta voisi eksyä.
Polulla on paljon mutkia,
helpon reitin voimme keksiä.
Puistotien penkassa kevät kukoistaa!
Tyttöjä "tsehovilaisessa" koivikossa.
Mommi kerää voimia luonnon temppelissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti