sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Koronaa karussa

Näinä vaikeina aikoina kotimaan retket nousevat arvossaan. Mehän olemme tehneet niitä aina. Tällä kertaa menimme aivan kävelymatkan päähän läheiselle harjulle, vanhaan kuusikkoon, keväisiin linnunlauluihin.




Villimetsän seikkailijat

Kun metsään haluat mennä nyt,
niin kannattaa kävellä polulla,
sillä tokkopa risukkoon mieltynyt
olet, kantoihin joka solulla.



Vanhat vaeltajat


Mehän ei metsässä yllätytä,
koskaan siellä ei kyllästytä.
Polkuja tallotaan retkellä,
innostutaan joka hetkellä.



Kanto katselee

Meistä alkaa juuri tuntua,
että joku meitä tuijottaa.
Täällä leijuu sadun huntua,
sen silmä taitaa murjottaa.



Maatursas

Varokaa ettei maatursas nappaa!
Se iskee lonkeroillaan nahkaan,
jyristen kuin salama - ja tappaa
ja hotkaisee luullen purreensa pahkaan.



Villikarju sammaltassu


Apua! meitä on alettu syödä.
Ei voitu lainkaan epäillä,
että nielaistaan vaan, ei lyödä.
Se aikoo syötyään lepäillä.



Maahisen mökki

Tässä seisomme maahisen ovella.
Kääpä kalvehtii paisteelta, sateelta.
Kanto on sisältä aivan lovella,
huoneet suojassa katseelta, kateelta.




Puupyton

Jostakin se salaa luikerteli
ja aikoo niskan nipsaista.
Käärme hiljaa kiemurteli,
jo pitää karkuun kipsaista.




Laholisko

Vastaan kömpi laho varaani
ja suuren kitansa aukaisi.
Enpä osannut pitää varaani,
se nälkäänsä suuresti naukaisi.




Takaisin tallustellaan

Emme jääneet metsänpeittoon,
seikkailu on päättynyt,
mennään kotiin kahvinkeittoon,
olo vähän nääntynyt.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti