Hartolan kuningaskunnassa ( Gustav Adolfs )

 HARTOLA

Tervetuloa kuningaskuntaan!

Vaatimattomuus ei kaunista,

paljon parempi itseä kehua.

Ei naamat muistuta naurista,

vaikka syöty onkin rehua.

Ei näy missään rahvasta,

 astutaan kunkkujen teitä.

Vähän vilu nipistää varvasta,

mutta eihän se harmita meitä.

Helmin teki mieli nähdä linnaa,

prinsessoja sekä muuta hovia.

Uupui kukkarosta monta pinnaa,

ei se kestä yhtään lisää lovia.

Laiturilla Pappaa paleltaa,

Huulet aateliset siniveriset.

Jaksaakohan enää vaeltaa.

- Kuulen kyllä miten täriset.

Tainionvirran rantakivellä

syysaurinko saa poskia hivellä

Ekonkosken sillan väleistä

voisivat pikkuiset pudota.

Akannostajat vesistä viileistä

saisivat virran padota.

Kaarisillan kauneuden

näkee paremmin loitolta;

korkeanpaikan kauheuden

pelkonsa tuntuu voitolta.

Nyt ei saisi edes kiikkua,

jos jalan aikoo tästä liikkua.

 Miksi pitää sillan riippua?

Silmät kiinni! Usko alkaa hiipua!

Vihdoin maassa juurevasti,

päästiin kannon nokkaan,

ihmetellen suuremmasti,

 kirkko tästä joutui hukkaan?

Löytyypä kuningaskunnasta uusi kirkko,

jos pitää yli satavuotiasta uutena. 

Stenbäck oli nimensä mukainen kirkkoarkkitehti, joka ei varmaan puusta olisi osannut mitään tuunata. Kansallisromantiikkaa, sekä uusgotiikkaa ynnä jugendin vaikutteita kuten helposti huomaamme ( tai luemme wikipediasta ).