Padasjoella Päijänteen rannassa lilluu saari Virmaila, jota pitkin ajattelimme kirmailla, maisemia maistella, rantateitä astella. Vaan kun selvisimme yökkäilemättä kimuranttia reittiä Kellosalmelle, soratien tomuihin päädyimme, synkkiin korpiin.
( Kuvat Google Mapsista )
Kun löysimme tieltä sammalet myllätyt,
teki mielemme piiloon ennen kuin yllätyt
karhun kenties vastaamme kömpiessä.
Vaara on ohi, sananjalan sanaan luotamme. Tuskinpa nallelle pettymystä tuotamme, vaikka tänne jäämme.
Unohtuivat eväät kotiin. Onneksi luonto tarjoaa revonrieskaa, ketunleipää, jänön- tai käenkaalia.
Kyllähän saaressa sentään pitää rantakiville istumaan entää!
Paluumatkalla kurvasimme Laivarantaan. Mommin ja Papan suussa jäätelö maistui. Me puolestamme kaivelimme repustamme kesähepenet ylle, koska nämä helteet tuntuvat jatkuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti