Puolukkapostaus

 Mikä sen hauskempaa, kuin mennä raikkaana syysaamuna poimimaan metsästä - torilta laatikollinen punaisia puolukoita!

Eikä maksa paljon!

Sitten vain ruismarjapuuron keittoon.

       

Vanha kiipeilypuu

 

Kävelyretki taidepuistossa

Vääksyn kanava 

Kanavaa pitkin seilatessa

jää moni asia huomiotta.

Rannan kätköjä selatessa

on paras tutkia tuomiotta.

Vihreän sävyjä viidakossa riittää.

Veden kalvo sitä myös heijastaa.

Valoa ja kosteutta luonto kiittää,

vaikka vesi rehevyyttä paljastaa

Tarutintin pönttö puussa,

sen pillikintun tinteröisen.

Eipä maistu mato suussa,

hankkii helmen heiveröisen,

aamun kasteen, elokuussa.

Mansikki katsoo aidan takaa

- kateusko painaa mieltä,

kuinka moni Muurikkia halaa,

se näyttää mukavalta sieltä.

Vain veden pinnan poimuja.

On staran skitta ruostunut.

Ei kuulu mitään sointuja,

hän hiljaisuuteen suostunut.

Tässä istuu alakuloinen enkeli.

Taitaa moni tauti häntä vaivata.

Aikaa siitä, milloin ennen lenteli.

Arvaan, juttuseuraa saattaa kaivata.

Rauhankyyhky melkein piilossa,

Sehän somekansaa alkaa riepoa,

ettei pysy enää pommit siilossa,

tuskin osaa kukaan rauhaa hieroa.

Palatsi pörriäisille,

hotelli herhiläisille,

laatulinna lentäville,

- mökki mötyille!

Mommi oli mukana taas matkalla taide-elämyksiin.

Kävelyretkiä pitkin metsiä

 

Mommin ja Papan kyydissä

ajettiin ensin eikä ollut tyyristä.

Pulkkilanharjulta jostain polkua

etsimme, sitä luonnollista kulkua.

Että pitikin heti sattua

melkoinen mäki kavuttavaksi.

Kuumina nostamme hattua

nuppimme tuulelle vilvoittavaksi.

Kun on varottu kuoppia, kantoja, juuria,

kelpaa kankuille kovia kiviä, varsin suuria.

Vaan jos malttaa tarkkaan katsahtaa,

löytää sammalsohvat, joille istahtaa.

Hurraa! Tämähän näyttää tieltä.

Taisimme sivistyksen pariin päästä.

Talsimme luonnon helmasta sieltä.

Hurmaa siltarakenteiden päästä!

Laineen liplatusta kuunnellessa

turhat harmin aiheet laimentuvat,

some totuuksiaan muunnellessa

rannan rauhas´ raivot tasoittuvat.

( Sitten jatkettiin matkaa Vääksyyn Norrlinin puistoon, 

mutta Pappa ei tänään jaksanut editoida niitä juttuja - varmaan huomenna. )

Kantatie 66

 

Raittis-Jussi lauloi siinä valtatiestä.

Ei me syytetä siitä etelän miestä,

vaikka matkansa alkoi ylämäkeen,

mepä laskemme Lapualta Oriveteen.

Lapua

Vaivaisukko vartiossa

Häneltä jo aioimme kysyä,

josko olisi mukana retkellä,

mutta paikalla on hyvä pysyä,

olla valppaana joka hetkellä.

Lapuan komea tuomiokirkko

Kosolan talo

Ennen lähtöä on nautittava jotakin pientä. 

Kahvilalla on meille sopiva nimi!

Komeita nämä pohjalaaset "kaksifooninkiset ratit".

Siis kaksikerroksiset talot.

Tässä reittimme: kantatie 66

Kuortane

Isäntä kai losautti pyssyä.

Sulhaset aitasta karkuun 

jo juoksivat yhtä syssyä.

Suut auki ammolla parkuun,

kukaan joutunut vielä arkkuun.

Nyt tarvittaisiin musikanttia,

että saataisiin vähän tanssia.

Ei saa täristää kaivon vinttiä,

Yritetäänpä kannella lampsia.

Tien toiselta puolen mennään

kysymään Heikkiä.

Siinä on musiikkimiestä sentään,

ei mitään feikkiä!

Kesämökkinsä kammarissa

Heikki-proffa aina soitteli,

ei kääntänyt levyä rammarissa,

kun nuotteja sovittaa koitteli.

Kuortaneen kuululla miehellä

oli oltava omasta takaa kuski.

Usein autonsa itse ojaan puski,

Armi-vaimo ajoi hyvällä mielellä.

Oli Heikillä toinenkin peli,

sillä pääsi, oli keli kuin keli.

Mekin koitimme pysyä kyydissä,

vaikka Heikki ei ollutkaan syynissä.

Alavus

Alavus otti meidät hyvin vastaan.

Taas löytyi Heikki, joka syliin kaappasi,

hyvänä piti niin kuin omaa lastaan.

( Alavuden nähtävyydet-linkki )

Ei tässä tarvita Kitusen Marttia,

karhunkaatajalla on malttia

huomata kuinka me peuhaamme

ja astua puistossa seuraamme.

Martti Kitunen, karhunkaataja.

Kitusen Kievari

Torisevan järvet

Aja viisi kilsaa Virroilta,

jos ukot totta horisevat,

näet rotkojärvet Torisevat.

Kysy vaikutelmaa herroilta.

( Werner Holmberg: Aihe Torisevalta )

( Armid Sandberg: linkki )

Järvi vaikuttaa syvältä.

On kallio vaikea kiivetä

ylös, saattaa jalka livetä.

Ei tunnu ajatus hyvältä.

Visuvesi

Visuvesi, siinä kaksi likkaa naamansa nuukasti pesi.

Visuja löytyy muualtakin, Laihialta ja lahdesta - Visulahdesta.

Odotellaan tässä laivaa,

joka sillan alta mahtuisi,

ellei siitä ole liikaa vaivaa,

Tampereelle meidät rahtaisi.

Ja matkalla sinne 

ankkurinsa veivaisi 

ja meidät - minne?

Ruovedelle heivaisi. 

Ruovesi

Siellä kinttupolun päässä

piilee Runebergin tähden

tuttu lampi sadesäässä.

Lienee innoituksen lähde.

"Sua lähde, kaunis katselen

likellä vettäsi,

kun pilven varjot vaeltavat

kuvastimessasi."

( Runeberg: Lähteellä )

Helvetinjärvi

Ei me tietenkään laivaan päästy.

Pahan paikan ohi mentiin ja henkemme säästyi.

Ryövärinkuoppa

Täällä tien poskessa

kaksi rosvoa lymyilee.

Puro solisee koskessa

lempeästi, tytöt hymyilee.

Reissussa kannattaa levätä,

keskellä ihanaa keidasta,

ja nauttia pikkuisen evästä,

ei se vauhtia yhtään hidasta.

Kallenaution Kievari

Topelius aikoinaan

etsi kestikievaria

eikä saanut raivaria,

tänne osui matkoillaan.

Uunin pankolla istuksii,

kaksi kotitonttua piileksii.

Kukahan pirtissä pötkötti?

Satusetä varmaan rötkötti

ja katseli orresta kiikkua,

miten lapset jaksaa liikkua.

Orivesi

Nyt on reissu pulkassa,

ja päästiin tiemme päähän.

Ei käyty joka kolkassa,

vaan muistiin kai ne jäähän?