Mommin ja Papan kyydissä
ajettiin ensin eikä ollut tyyristä.
Pulkkilanharjulta jostain polkua
etsimme, sitä luonnollista kulkua.
Että pitikin heti sattua
melkoinen mäki kavuttavaksi.
Kuumina nostamme hattua
nuppimme tuulelle vilvoittavaksi.
Kun on varottu kuoppia, kantoja, juuria,
kelpaa kankuille kovia kiviä, varsin suuria.
Vaan jos malttaa tarkkaan katsahtaa,
löytää sammalsohvat, joille istahtaa.
Hurraa! Tämähän näyttää tieltä.
Taisimme sivistyksen pariin päästä.
Talsimme luonnon helmasta sieltä.
Hurmaa siltarakenteiden päästä!
Laineen liplatusta kuunnellessa
turhat harmin aiheet laimentuvat,
some totuuksiaan muunnellessa
rannan rauhas´ raivot tasoittuvat.
( Sitten jatkettiin matkaa Vääksyyn Norrlinin puistoon,
mutta Pappa ei tänään jaksanut editoida niitä juttuja - varmaan huomenna. )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti