Kantatie 66

 

Raittis-Jussi lauloi siinä valtatiestä.

Ei me syytetä siitä etelän miestä,

vaikka matkansa alkoi ylämäkeen,

mepä laskemme Lapualta Oriveteen.

Lapua

Vaivaisukko vartiossa

Häneltä jo aioimme kysyä,

josko olisi mukana retkellä,

mutta paikalla on hyvä pysyä,

olla valppaana joka hetkellä.

Lapuan komea tuomiokirkko

Kosolan talo

Ennen lähtöä on nautittava jotakin pientä. 

Kahvilalla on meille sopiva nimi!

Komeita nämä pohjalaaset "kaksifooninkiset ratit".

Siis kaksikerroksiset talot.

Tässä reittimme: kantatie 66

Kuortane

Isäntä kai losautti pyssyä.

Sulhaset aitasta karkuun 

jo juoksivat yhtä syssyä.

Suut auki ammolla parkuun,

kukaan joutunut vielä arkkuun.

Nyt tarvittaisiin musikanttia,

että saataisiin vähän tanssia.

Ei saa täristää kaivon vinttiä,

Yritetäänpä kannella lampsia.

Tien toiselta puolen mennään

kysymään Heikkiä.

Siinä on musiikkimiestä sentään,

ei mitään feikkiä!

Kesämökkinsä kammarissa

Heikki-proffa aina soitteli,

ei kääntänyt levyä rammarissa,

kun nuotteja sovittaa koitteli.

Kuortaneen kuululla miehellä

oli oltava omasta takaa kuski.

Usein autonsa itse ojaan puski,

Armi-vaimo ajoi hyvällä mielellä.

Oli Heikillä toinenkin peli,

sillä pääsi, oli keli kuin keli.

Mekin koitimme pysyä kyydissä,

vaikka Heikki ei ollutkaan syynissä.

Alavus

Alavus otti meidät hyvin vastaan.

Taas löytyi Heikki, joka syliin kaappasi,

hyvänä piti niin kuin omaa lastaan.

( Alavuden nähtävyydet-linkki )

Ei tässä tarvita Kitusen Marttia,

karhunkaatajalla on malttia

huomata kuinka me peuhaamme

ja astua puistossa seuraamme.

Martti Kitunen, karhunkaataja.

Kitusen Kievari

Torisevan järvet

Aja viisi kilsaa Virroilta,

jos ukot totta horisevat,

näet rotkojärvet Torisevat.

Kysy vaikutelmaa herroilta.

( Werner Holmberg: Aihe Torisevalta )

( Armid Sandberg: linkki )

Järvi vaikuttaa syvältä.

On kallio vaikea kiivetä

ylös, saattaa jalka livetä.

Ei tunnu ajatus hyvältä.

Visuvesi

Visuvesi, siinä kaksi likkaa naamansa nuukasti pesi.

Visuja löytyy muualtakin, Laihialta ja lahdesta - Visulahdesta.

Odotellaan tässä laivaa,

joka sillan alta mahtuisi,

ellei siitä ole liikaa vaivaa,

Tampereelle meidät rahtaisi.

Ja matkalla sinne 

ankkurinsa veivaisi 

ja meidät - minne?

Ruovedelle heivaisi. 

Ruovesi

Siellä kinttupolun päässä

piilee Runebergin tähden

tuttu lampi sadesäässä.

Lienee innoituksen lähde.

"Sua lähde, kaunis katselen

likellä vettäsi,

kun pilven varjot vaeltavat

kuvastimessasi."

( Runeberg: Lähteellä )

Helvetinjärvi

Ei me tietenkään laivaan päästy.

Pahan paikan ohi mentiin ja henkemme säästyi.

Ryövärinkuoppa

Täällä tien poskessa

kaksi rosvoa lymyilee.

Puro solisee koskessa

lempeästi, tytöt hymyilee.

Reissussa kannattaa levätä,

keskellä ihanaa keidasta,

ja nauttia pikkuisen evästä,

ei se vauhtia yhtään hidasta.

Kallenaution Kievari

Topelius aikoinaan

etsi kestikievaria

eikä saanut raivaria,

tänne osui matkoillaan.

Uunin pankolla istuksii,

kaksi kotitonttua piileksii.

Kukahan pirtissä pötkötti?

Satusetä varmaan rötkötti

ja katseli orresta kiikkua,

miten lapset jaksaa liikkua.

Orivesi

Nyt on reissu pulkassa,

ja päästiin tiemme päähän.

Ei käyty joka kolkassa,

vaan muistiin kai ne jäähän? 

Mansikkasato vai -kato!

 Mommi ja Pappa lukivat lehdestä, että täällä päin on mansikoista jo pulaa. Niinpä he kiiruhtivat tuttuun marjapaikkaan poimimaan pari laatikollista.

Ei voisi aamupuuro paremmalta maistua!

Muuten, tiesittekö? Mommin ja Papan lapsenlapsi on julkaissut kansainvälisen kirjan:

Linkki myös tästä.

Kevättä kotikulmilla

 

Valkovuokkojen vuoksi kai

Pappa kameransa esiin sai.

Meitä mukaan kovin aneli,

ettei jutusta tulisi liian haneli.

Meidän asumme kevään värejä toistavat,

herkän vehreänä lehdet, keltaisina kukat loistavat.

Meillä kasvaa rentukoita portaan pielessä.

Niitä katsellessa tuntuu alkukesä mielessä.

Kiipeilypuumme ovat vielä puisevia,

oksat, rungot suorastaan luisevia.

Omenapuussa saisivat pörriäiset viettää juhlaa.

Luonto rajoittamatta kauniita voimiansa tuhlaa.

Kauan saadaan odotella vielä omppuja,

mutta harjoitellaan kiipeämistemppuja.

Virmailassa

Padasjoella Päijänteen rannassa lilluu saari Virmaila, jota pitkin ajattelimme kirmailla, maisemia maistella, rantateitä astella. Vaan kun selvisimme yökkäilemättä kimuranttia reittiä Kellosalmelle, soratien tomuihin päädyimme, synkkiin korpiin.

( Kuvat Google Mapsista )

Kun löysimme tieltä sammalet myllätyt,

teki mielemme piiloon ennen kuin yllätyt

karhun kenties vastaamme kömpiessä.

Vaara on ohi, sananjalan sanaan luotamme. Tuskinpa nallelle pettymystä tuotamme, vaikka tänne jäämme.

Unohtuivat eväät kotiin. Onneksi luonto tarjoaa revonrieskaa, ketunleipää, jänön- tai käenkaalia.

Kyllähän saaressa sentään pitää rantakiville istumaan entää!

Paluumatkalla kurvasimme Laivarantaan. Mommin ja Papan suussa jäätelö maistui. Me puolestamme kaivelimme repustamme kesähepenet ylle, koska nämä helteet tuntuvat jatkuvan.

Hinamatsuri-päivä

 Tämä ei ole retkijuttu. Vietämme vain tänään japanilaista nukkien ja tyttöjen päivää, hinamatsuria. Siellä herkutellaan esimerkiksi sakuramochilla ja hina ararella. Jos et tiedä, mitä ne ovat, katso linkeistä!