Kartanoon kutsumattomat

 

Oletteko saaneet kuulla:

On hirvitys kartanon puistossa kreivillä.

Ei pidä lainkaan luulla,

että vedetään karmeesti huulesta kreisillä

huumorilla teitä - vain pikku elkeitä.

Tästä matkamme alkaa, jos uskallat tulla mukaan,

niin astumme yhtä jalkaa eikä eksyä saa kukaan.

Alkuun pari varoituksen sanaa.

Täällä on ojissa sähköaitoja.

Koskepas - paroni vääntää hanaa,

jo kipinöi, silmissäsi näät raitoja.

Tästä asteleepi herttua

matkallansa lähipuotiin,

ostaa makkaraa ja torttua

rouvallensa kahvinjuontiin.

Nälkäinen on lisko päärin,

jonka yllätimme ojan takaa,

ahmii muonaa  mielin määrin,

sitten vatsallansa makaa.

Mihin kadonnut on markiisi?

Rohkenemme syyttää liskoa.

Muistoksensa lyhyt kapriisi,

pedon vastausta saanee kiskoa.

Juostiin kovaa pakoon.

Tuosta kaatui kuusia lakoon.

Onhan surku syötyä aatelia,

suuri parku, hyötyi raatelija.

A. I. Arwidsson

Kappas, kumpareella kivessä

kappalaisen pojan nimessä

piilee Aadolfia sekä Iivaria,

siitä saatiin Suomeen skriivaria.

Ruhtinaalla renki Matti,

raapi parran sänkiä.

Herralla on henki ahmatti:

palkkapuut niin märkiä.

Oma koti kullan kallis,

renki-Matin huonos mallis.

Kylään kutsui vapaaherran.

Vastas: - Toki, toisen kerran!

Kuokkavieraat kotiin poistuu.

Selvisimme hyvin hengissä.

Joskus vierailumme toistuu

sipsutellen silkkikengissä ;)