Paluu kotiin

 

Hei, vilkaiskaapa tänne vähän!

Olen vetänyt jo päälle "siviilit".

Kesähommani taakse jäähän.

Olen riisunut jo päältä työliivit.

Taisin ikävöidä kovin Mommia.

Piti olla kauan poissa kotoa.

Mutta kiva oli tehdä hommia,

eivät muistot koskaan katoa.

Eija-Liisa, johtajani, tuli saattamaan,

kovin kehuvin, kiittävin sanoin

työtodistusta mukaan luovuttamaan.

Posket punaisina siitä nolostuin.

Kun on Iida kotona ovenraossa,

Helmi ja Ilmi riemulla vastassa.

Ei hän ollutkaan maanpaossa.

Aivan naurun kutitusta vatsassa.

Sitten pantiin pöytä koreaksi.

Pistelläänpä suuhun torttua!

Vaatetusko muuttui soreaksi?

Iidan juttuja, mihin tarttua,

riitti - alkoi kokemusta karttua.

Kiitos, että sain olla mukana!

Padasjoen kotiseututalo.

Padasjoen kirjasto

Isosisko-Iida mallikkaana

 

Onni potkaisi Iidaa, isosiskoa.

Meni asiat aika hyvälle hollille,

saamme kiljua, helmasta kiskoa,

kun löytyi töitä nätille mallille.

Nyt on aika siskoa saatella.

Mitähän se mahtaa aatella?

Jokohan se nyt alkaa katua,

kun tämä ei olekaan satua?

Onko neidillä pitkälti matkaa?

- Padasjoki on tavoitteena.

Syytä puhetta ajossa jatkaa.

- Paras joki on osoitteena!   

Nyt meni tyttö totiseksi,

enää ei kannata kääntyä.

Täältä se alkaa totisesti,

arkuuteen aio en nääntyä!

Tässä halattiin kirjastotätiä

ja tultiin heti tutuiksi.

Eipä ollut mitään hätiä,

kuulumiset  saatiin jutuiksi.

Täällä on Iidan kesätyöpaikka Padasjoen kotiseututalolla.

Iida onkin ovella vastassa:

   - Tervetuloa kotiseututalolle!

Osasivat lapset ennenkin leikkiä.

Täällä näet vahoja leikkikaluja,

jotka ovat aitoja, eivät feikkiä.

Ne virittivät  toiminnanhaluja,

tärkeitä lapsen kasvulle jalolle.

Kun siskot katsoivat ovelta tupaa,

niin hetkessä istuvat sylissä

ja vaativat saada ilman lupaa

pääsyä kuvaan - ja mainetta kylissä.

Lelumuistoja - sata vuotta leikkiä-näyttelystä kerromme vielä myöhemmin lisää.