Rauhakankaan retki

Taas ollaan metsään menossa,

on raskas reppuselkä kenossa.

Hiljainen, hiekkainen kärrytie

meidät perille salomaille vie.

Mutta jostain puitten takaa 

hailakka silmä katsahtaa. 

Siinä kivinen seita makaa, 

joku syliin voisi kapsahtaa.

Mutta onko seitaan luottamista,

hyytyä voi sen sylissä, takissa.

Pelkäämme kiveksi tuottamista,

tyytyä parempi lymyssä, lakissa.

Kankaan kyljestä alkaa suo.

Siinä varsinainen tutkimuskohde,

mikä meidät luoksensa tuo.

Silmistämme loistaa rahanhohde.

Täällä saattaa kasvaa kihokkia,

josta huiman paljon maksetaan.

Uskaltaisiko koittaa inhokkia?

Kaipa keräillä me jaksetaan.

Aika yrtti, näätsen, popsii lihaa.

Hyvä ettei kasva meillä pitkin pihaa.

Taikamyrtti, voisin kuvitella,

nakkikioskilla alkaa huvitella.

Helmi tyytyy karpaloon,

sen poiminta on turvallista.

Mehu siirtyy vartaloon,

ja vaikutus on terveellistä.

Rämeen reunaan rakennettu

oli "leijonien" puinen luola.

Kohta eväät oli nakerrettu,

munistamme puuttui suola.

Olisikohan aika talsia kotia kohti,

sitä pienet vaeltajamme pohti.

Houkuttava harha sammalikkoon 

samettiseen sentään sallittakoon.

Hietikko-metsän hiippailijat

Helmi ja Ilmi keväisellä retkellä omassa "puolen hehtaarin" metsässään.

Punahilkkakin poikkesi polulta

kukkia kedolta poimimaan.

Voikukat houkutti pellolta

ahkerat kätöset toimimaan.

Me olimme matkalla kuuntelemaan

vanhojen honkien huminaa,

onttojen kuusien kuminaa,

me taajamaelämää muuntelemaan.

Metsään tullaan varovasti,

keijuja ei saa säikytellä.

Oksaan jos tartut harovasti,

purovettä alat läikytellä

- se tuskin kannattaa,

se maahiselta manausta annattaa.

Vanhassa metsässä kummallista,

kun juuret taivasta kurkottaa.

Vankassa syrjässä turvallista,

kun suuret pelkonsa karkottaa.

Multahovin vanhalla muurilla

valpassilmät ovat vartiossa.

Kultaparin varmalla tuurilla

vaaranpaikka löytyy partiossa.

Helmi totisena tarkkaa,

ettei kukaan kimppuun karkaa.

Menninkäisen linnoitusta

puolustetaan, innoitusta

riittää, menninkäinen kiittää.

Ovelia olevanne luulitte?

Rapinaa linnan takapuolella.

Pysähtymiskäskyjä kuulitte.

Me tarkkailemme tosi huolella.

Sitten tuli aivan hiljaista,

eikä osattu arvata syytä.

Heti teki mielemme kiljaista,

eikä tarvinnut pelätä kyytä,

sillä mörkö meitä kylmästi katseli,

ja tuskan hiki otsamme kasteli.

Painuttiin turvaan syvälle

tänne Kalliovuoren varjoon.

Tuntuisi varmaan hyvälle,

jos tulisit apua tarjoon.

Kovasti karkuun kipitettiin

ja nauravan kannon nokkaaan

me istuimme, mörköä ripitettiin.

Saamme kertoa kaskun arvokkaan.

Helmi ehdotti samaan syssyyn,

ei tahdo antaa kuusen kaatua,

se saattaa muuten maatua,

että nostetaan se pystyyn.

- Ei mua huvitakaan nostaa,

turha myrskylle on kostaa.

Eihän ole meidän huolena,

että luontoon kuuluu kuolema.

Tässä on liito-oravilla baari,

käpypurilaista näkyy hotkitun.

Joukossa on ollut barbaari,

suomut nähdään pitkin potkitun.

Niinpä mieleen muistuu,

että nytpä eväs maistuu:

sämpylää ja ketunleipää,

kurkkua ja suolaheinää,

maitopullo repusta,

märkä sammal pepusta.

Aika lähteä kotia kohti.

Tämä oli mukava retki.

Mättäällä kumpikin pohti:

- Jäätäiskö vielä hetki!

Säläsjärven selli

Tuumataanpas vähän,

me voidaan ehkä keksiä,

jos istutaan nyt tähän,

niin kierrettäiskö metsiä?

Seuraataanpas rantaa,

me osataan kai eksyä,

jos mielijohteen antaa

niin valloillansa käskeä.

Nuuskamuikkunenhan siellä

yksin kuusikossa kuhnii,

talsii puisevalla tiellä

sommitellen tuumii tuhmii ( ? ).

Voi, ei huomattukaan vakoa,

pitkospuissa pitkin matkaa,

päästiin tukimaan sen rakoa,

ylös noustaan, saadaan jatkaa.

Vaarallista sakkia,

ne voi purra, kakkia!

Kun suojana ei takkia,

on paras koittaa pakkia!

Vaikeus ei tule yksin,

kohdata voi se heikkoa.

Selliin lukittuna sylityksin,

pelätä on syytä peikkoa.

Turha kaltereita välttää, karata,

peikko nenän juurta nyrpistää.

Aikoo kurja tytöt pataan varata,

hurja paistit poskeen rypistää.

Pitää juttu yhteen kääriä.

Luikurista emme peri maksua,

katsellessa puita vääriä

luotiin retkellemme monta kaskua.

Kesä(l)omakuvitelma

Nyt rannalle pääsy on kovassa,
saisi varpailla kaivella koloja.
Aallonmerkit vain hiekkakivessä
paljon lohduta ei meitä poloja






Kokeillaan, pelataan rantapalloa,
vaikka on allamme vihreä sammal.
Kurillaan kelataan: santaa talloa
saisimme toivomme unelmarannal´.


 

Vauhtia potkien räpylästä
saadaan roiskien kroolatessa,
ettei vain karkaa käpälästä
mitalit loiskien skoolatessa.


  

Krokettia on monta sorttia,
täytyi jostakin varusteita haalia.
Kun ei löydetty mistään porttia,
saaneet kumpikaan yhtään maalia.




Hip-hei! Te voitte hurrata!
Me saimme kaksi kymppiä.
Siks´ ei voi yhtään purnata,
vaan innoissansa hyppiä.

Koronaa karussa

Näinä vaikeina aikoina kotimaan retket nousevat arvossaan. Mehän olemme tehneet niitä aina. Tällä kertaa menimme aivan kävelymatkan päähän läheiselle harjulle, vanhaan kuusikkoon, keväisiin linnunlauluihin.

Villimetsän seikkailijat

Kun metsään haluat mennä nyt,

niin kannattaa kävellä polulla,

sillä tokkopa risukkoon mieltynyt

olet, kantoihin joka solulla.

Vanhat vaeltajat

Mehän ei metsässä yllätytä,

koskaan siellä ei kyllästytä.

Polkuja tallotaan retkellä,

innostutaan joka hetkellä.

Kanto katselee

Meistä alkaa juuri tuntua,

että joku meitä tuijottaa.

Täällä leijuu sadun huntua,

sen silmä taitaa murjottaa.

Maatursas

Varokaa ettei maatursas nappaa!

Se iskee lonkeroillaan nahkaan,

jyristen kuin salama - ja tappaa

ja hotkaisee luullen purreensa pahkaan.

Villikarju sammaltassu

Apua! meitä on alettu syödä.

Ei voitu lainkaan epäillä,

että nielaistaan vaan, ei lyödä.

Se aikoo syötyään lepäillä.

Maahisen mökki

Tässä seisomme maahisen ovella.

Kääpä kalvehtii paisteelta, sateelta.

Kanto on sisältä aivan lovella,

huoneet suojassa katseelta, kateelta.

Puupyton

Jostakin se salaa luikerteli

ja aikoo niskan nipsaista.

Käärme hiljaa kiemurteli,

jo pitää karkuun kipsaista.

Laholisko

Vastaan kömpi laho varaani

ja suuren kitansa aukaisi.

Enpä osannut pitää varaani,

se nälkäänsä suuresti naukaisi.

Takaisin tallustellaan

Emme jääneet metsänpeittoon,

seikkailu on päättynyt,

mennään kotiin kahvinkeittoon,

olo vähän nääntynyt.