Pian se on täällä

 

Kotiharjun päällä Auttoisilla

Syksystä pitää nauttia

 

Syyskävelyllä suolla

 Mommin ja Papan kanssa.

Avaruusmatka

 Lähdimme kaaauuuass Maasta Marsiin!!! 

Talvitarina

 

Yhtenä aamuna ikkunasta

katseli kaksi pikkulasta,

tuumaili talven tuloa:

On alkanut lunta ripsiä,

tekee mieli jo ulos hipsiä,

ja kaivella hankeen koloa.

Padasjoki,

pakkasta toki

talvella olla pitää

- ja mehän ei jäädä sisään!

Kainaloita myöten kahlataan

hankeen syvää uraa puistossa.

Lumeen tossut ehkä kahlitaan,

hidastaa se varmaan luistossa.

Me luultiin että oltiin ekoja,

mutta hommataan vielä sekin,

että ukot saa vahdata kekoja,

jotka rakennamme mekin.

Tässä on jääkarhun veli,

se meitä vastaan käveli.

Sillä on lempeä mieli,

koska jäätynyt oli kieli.

Saattaisi kastaa varvasta

eikä olisi yhtään karvasta,

jos sorsa olemaan sattuisi,

Kirkkojoella uidessa kastuisi.

Aina kaikki kiva kielletään!

Igluun voisi hyvin majoittua.

Ne lämpimiksi mielletään.

Ei näkökannat saisi rajoittua.

Posket punaisina raittia kotiin palattiin,

lumisina eteisessä äitiä kovin halattiin.

Reippaan mielen tuottaa talvinen retki,

sitä suositellaan sinullekin joka hetki.

Kartanoon kutsumattomat

 

Oletteko saaneet kuulla:

On hirvitys kartanon puistossa kreivillä.

Ei pidä lainkaan luulla,

että vedetään karmeesti huulesta kreisillä

huumorilla teitä - vain pikku elkeitä.

Tästä matkamme alkaa, jos uskallat tulla mukaan,

niin astumme yhtä jalkaa eikä eksyä saa kukaan.

Alkuun pari varoituksen sanaa.

Täällä on ojissa sähköaitoja.

Koskepas - paroni vääntää hanaa,

jo kipinöi, silmissäsi näät raitoja.

Tästä asteleepi herttua

matkallansa lähipuotiin,

ostaa makkaraa ja torttua

rouvallensa kahvinjuontiin.

Nälkäinen on lisko päärin,

jonka yllätimme ojan takaa,

ahmii muonaa  mielin määrin,

sitten vatsallansa makaa.

Mihin kadonnut on markiisi?

Rohkenemme syyttää liskoa.

Muistoksensa lyhyt kapriisi,

pedon vastausta saanee kiskoa.

Juostiin kovaa pakoon.

Tuosta kaatui kuusia lakoon.

Onhan surku syötyä aatelia,

suuri parku, hyötyi raatelija.

A. I. Arwidsson

Kappas, kumpareella kivessä

kappalaisen pojan nimessä

piilee Aadolfia sekä Iivaria,

siitä saatiin Suomeen skriivaria.

Ruhtinaalla renki Matti,

raapi parran sänkiä.

Herralla on henki ahmatti:

palkkapuut niin märkiä.

Oma koti kullan kallis,

renki-Matin huonos mallis.

Kylään kutsui vapaaherran.

Vastas: - Toki, toisen kerran!

Kuokkavieraat kotiin poistuu.

Selvisimme hyvin hengissä.

Joskus vierailumme toistuu

sipsutellen silkkikengissä ;)