3. 5. Jurva
( Alarivissä Ilmi ja Helmi ja ylhäällä hiljaa Milja )
Hei pakataan, me pakataan
ja kohta palelemasta
me lakataan ja lakataan
ja meidät löytää rannasta!
- Jaa mistä? - Sannasta!
Jos meinaat mukaan Kreikkaan,
et tipu meidän kannasta,
kun tähtäät samaan keikkaan.
- Jaa mistä? - Sannasta!
Jos meinaat mukaan Kreikkaan,
et tipu meidän kannasta,
kun tähtäät samaan keikkaan.
4. 5. Hania
Taustalla vanha Hania.
- On niin kaunis! Helmi huokaa.
Ja aikoo tuhlata mania.
- Nyt ruokalista tuokaa!
Kuppi kuumaa Miljalle,
jäitä muiden maljoille,
ei sentään Papan kaljoille.
Kaksi kukkaa muurilla,
takana vehreä keto.
Keijuja nähdä voi tuurilla
eikä uhkana vaaniva peto.
Taivaalla poutapilviä
korostamassa leppoisasti
lämpimiä kesäpäiviä.
Arkeologinen tutkimus
amatöörien käsissä
on aivan selvä hutkimus,
se näkyy heti pläsissä.
Eikä antiikkia ole raunio.
Sen tyyli kertoo muuta.
Kai rapuista kasvaa saunio,
lajimääritys ehkä päin puuta.
- Minä en aio mennä veteen!
sanoo Milja jäätävästi.
- Toiset saavat mennä eteen!
käskee neito häätävästi.
Kuivaksipa rantaretki
muuttui teoreettiseksi,
vaisuksi uimahetki.
Koko Kreeta on kuvassa,
Hania kuin sarvikuono.
Matkamuistoja luvassa,
ei kai kuva ole huono?
Valkeiden vuorten juurella
vanhan kylän uudet eläjät
eivät pilatut koolla suurella.
- Voi hiiskatti kun sataa!
Harmaa pilvi yllätti Ilmin.
- Loma pieleen menee tätä rataa!
Varmaa tilanne on kiukkusilmin.
Mutta kesä kuivattelee,
saattoiko se unohtua,
kaiken minkä kasteleekin,
kohta voimme ilahtua.
7. 5. Helmin päivänä
Helmin ilme haikea,
kun toivoi pientä juhlaa,
päivästä tulee vaikea,
ei hymyänsä tuhlaa.
Vaan yllätyspä odotti,
sen tytöt pöytään pudotti
- niin Helmi harmin kadotti.
( Tuo matala rouva Ilmin edessä on, muuten, Tät-Silja - luonnontutkija )
Vanhan mummon kukkia
on täynnä joka purkki.
Hän varmaan polkee rukkia,
kun tytöt kaikki kurkki.
Ja kaunehimmat taittelee
silmäinsä iloksi aivan,
ne vaasin veteen laittelee
palkaksi työnsä vaivan.
Nyt on kamala paikka,
ammottaa kivinen kita.
Ilmi vitsin väänsi vaikka
kammottaa sitä mainita.
- Haukkuva peto ei pure!
Etkö usko?
No, perikuntasi ei sure!
Στάση
Onko tässä STASIn agentti,
joka kutsuen luokseen viittaa,
punatukkainen viehkeä paketti,
joka armeliaisuudesta ei piittaa?
Se on onneksi bussipysäkki,
josta Milja matkaa jatkaa.
Kun löytyi se lippuparakki,
ei kuskikaan hermojaan ratkaa.
Kreetalaisella tuolilla
tyttötriomme istuu.
Euroopan eteläpuolilla
koti-Suomi mieleen muistuu.
Paluumatka vaatii sisua,
se reissun paha puoli,
kun saadaan äidin nisua,
jo haihtuu turha huoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti