Nyt on päälläme hurjasti uhoa,
Karjiangin aiomme valloittaa.
Saattaapi tulla kurjasti tuhoa,
jos lipsumme, alamme vollottaa.
Ollaankos me vähän eksytty?
Eihän täällä pitänyt olla ketään.
Monta reittiä on tänne keksitty,
mutta emme lähde vielä vetään.
Vuoren piti olla koskematon,
silti löytyy täältä kylttejä.
Löytöretki aina laskematon,
yritämme olla kilttejä.
Tuosta painelemme tornille
tietä leveää ja tasaista.
Hiukan tuntuu juttu kornille,
vielä keveää ja salaista:
Karjiang on luonnontilainen!
Rappuja on pakko kavuta,
jos aikoo katseen maisemaan.
Tokkopa alkaa tukka savuta,
jos saadaan hiki haisemaan.
Päästiin ylös, voidaan huilata.
Joskus täytyy raataa sekä vaivata.
Mukava on tulos, saadaan hoilata,
kurkkuun juoma kaataa, eikä raivota.
Pikku-Mommi keltaisissaan
Ilmin jalkain alta pilkottaa.
Tunnettu on kaltaisistaan,
korkealle saata kurkottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti