Mansikkasato vai -kato!

 Mommi ja Pappa lukivat lehdestä, että täällä päin on mansikoista jo pulaa. Niinpä he kiiruhtivat tuttuun marjapaikkaan poimimaan pari laatikollista.

Ei voisi aamupuuro paremmalta maistua!

Muuten, tiesittekö? Mommin ja Papan lapsenlapsi on julkaissut kansainvälisen kirjan:

Linkki myös tästä.

Kevättä kotikulmilla

 

Valkovuokkojen vuoksi kai

Pappa kameransa esiin sai.

Meitä mukaan kovin aneli,

ettei jutusta tulisi liian haneli.

Meidän asumme kevään värejä toistavat,

herkän vehreänä lehdet, keltaisina kukat loistavat.

Meillä kasvaa rentukoita portaan pielessä.

Niitä katsellessa tuntuu alkukesä mielessä.

Kiipeilypuumme ovat vielä puisevia,

oksat, rungot suorastaan luisevia.

Omenapuussa saisivat pörriäiset viettää juhlaa.

Luonto rajoittamatta kauniita voimiansa tuhlaa.

Kauan saadaan odotella vielä omppuja,

mutta harjoitellaan kiipeämistemppuja.

Virmailassa

Padasjoella Päijänteen rannassa lilluu saari Virmaila, jota pitkin ajattelimme kirmailla, maisemia maistella, rantateitä astella. Vaan kun selvisimme yökkäilemättä kimuranttia reittiä Kellosalmelle, soratien tomuihin päädyimme, synkkiin korpiin.

( Kuvat Google Mapsista )

Kun löysimme tieltä sammalet myllätyt,

teki mielemme piiloon ennen kuin yllätyt

karhun kenties vastaamme kömpiessä.

Vaara on ohi, sananjalan sanaan luotamme. Tuskinpa nallelle pettymystä tuotamme, vaikka tänne jäämme.

Unohtuivat eväät kotiin. Onneksi luonto tarjoaa revonrieskaa, ketunleipää, jänön- tai käenkaalia.

Kyllähän saaressa sentään pitää rantakiville istumaan entää!

Paluumatkalla kurvasimme Laivarantaan. Mommin ja Papan suussa jäätelö maistui. Me puolestamme kaivelimme repustamme kesähepenet ylle, koska nämä helteet tuntuvat jatkuvan.

Hinamatsuri-päivä

 Tämä ei ole retkijuttu. Vietämme vain tänään japanilaista nukkien ja tyttöjen päivää, hinamatsuria. Siellä herkutellaan esimerkiksi sakuramochilla ja hina ararella. Jos et tiedä, mitä ne ovat, katso linkeistä!

Kaamoksen karkottajat

 Vuoden viimeinen päivä, jonka pituus on 10 minuuttia pitempi ( tällä leveysasteella ) kuin vuoden lyhin. Kukonaskelilla on sipsuteltu! Ei pimein päivä suinkaan, sillä aurinko paistaa matalalta. Aiomme julistaa kaamoksen päättyneeksi.

Kylmä linna

Se pimeään vähäistä valoa hohtaa.

Sen seinä on kylmää jäätä.

Se on selvä, jos ajattelee säätä.

Sen hyyde kylmiin ajatuksiin johtaa.

Rekiretki

Ilmin valjastama villava pässi

tyttöjen rekeä matkaan kiskaisi.

Helmi takaa lisää vauhtia käski,

jolloin käpälistä lunta viskaisi.

Retken tarkoitus on olla huviksi,

mikä tässä nyt koostuu kuviksi.

Elämässä joskus päästään ylöspäin,

toinen kerta sitten alamäkeen näin.

Katse siirtyy kohti horisonttia,

piirtyy esiin jotain monumenttia.

Kovin viileänä rajaa jonkun tonttia.

- Jäätä! kuullaan Ilmin kommenttia.

Lumirouva tahtoo liftata,

siksi kovin pyrkii mukaan.

Tytöt meinaa heti hiffata,

kuinka vielä mahtuu kukaan.

Rouvan mieli tekee valoa,

sillä pimeys ei innosta.

Auringosta saisi paloa,

nostaa ilo irti rinnasta.

Ruostunut on vanha tähti,

josta aikaa sitten valo lähti.

Nyt se nojaa aivan kumossa

uinuu menneen ajan lumossa.

Kuu ja tähti varmaan yöllä

saattaisivat toki valaista.

Siitä taivaan harmaan vyöllä

riittää apu, jos on homma salaista.

Eipä ihme, että onkin loiste puuttunut,

hämäryys ja synkkyys maaston vallannut,

kun on aurinkoinen puskaan juuttunut,

vahva alakulo, kaamos, meidät hallinnut.

Kelpaa lumirouvan asua nyt taloaan,

tyytyväisiä myös tytöt tahoillaan,

sai hän vihdoin kaivattua valoaan,

aurinkokin jatkaa taasen radoillaan.

Ja kertaus vielä:

Padasjoen pakkasessa

 

Voi hyvä Sylvi tätä jäistä iljannetta, jonka päälle Pakkasherra lunta kylvi pitkin tuulista Päijännettä.

Tuiskussa värjöttelee Mommi

takanansa jäässä paatti Alli.

Sen irrottaisi ainoastaan pommi,

nyt on kalliolla se kuin kuulu nalli. 

Metsän siimeksessä vaha kelo, 

toinen lumen painamana konkelo.

Tänne tuulensuojaan löysi likat

tiensä luonnonhelmaan niin kuin tikat.

Tutkiessa Luukonhakaa

nousi halu kurkistella,

mitä löytyy ladon takaa,

saako kattolunta karistella?

Joku otus on tähän istahtanut lepuuttamaan tassujansa.

Ei se ollut tämä siro peura, joka meitä kaukaa katsasteli.

Nyt pitää olla kilttejä, tontut tarkkailevat pilttejä!

Sitten leikitellään kuusen alla, kunnes... tip, tap!

Hiljaa hiipii joukko varpahillaan... Sh..! 

Hyvää Joulua!

Marrastalvi

 Pieni iloittelu varhaisesta lumesta!