lauantai 30. toukokuuta 2020

Hietikko-metsän hiippailijat

Helmi ja Ilmi keväisellä retkellä omassa "puolen hehtaarin" metsässään.


Punahilkkakin poikkesi polulta
kukkia kedolta poimimaan.
Voikukat houkutti pellolta
ahkerat kätöset toimimaan.



Me olimme matkalla kuuntelemaan
vanhojen honkien huminaa,
onttojen kuusien kuminaa,
me taajamaelämää muuntelemaan.


Metsään tullaan varovasti,
keijuja ei saa säikytellä.
Oksaan jos tartut harovasti,
purovettä alat läikytellä
- se tuskin kannattaa,
se maahiselta manausta annattaa.


Vanhassa metsässä kummallista,
kun juuret taivasta kurkottaa.
Vankassa syrjässä turvallista,
kun suuret pelkonsa karkottaa.


Multahovin vanhalla muurilla
valpassilmät ovat vartiossa.
Kultaparin varmalla tuurilla
vaaranpaikka löytyy partiossa.


Helmi totisena tarkkaa,
ettei kukaan kimppuun karkaa.
Menninkäisen linnoitusta
puolustetaan, innoitusta
riittää, menninkäinen kiittää.


Ovelia olevanne luulitte?
Rapinaa linnan takapuolella.
Pysähtymiskäskyjä kuulitte.
Me tarkkailemme tosi huolella.


Sitten tuli aivan hiljaista,
eikä osattu arvata syytä.
Heti teki mielemme kiljaista,
eikä tarvinnut pelätä kyytä,
sillä mörkö meitä kylmästi katseli,
ja tuskan hiki otsamme kasteli.


Painuttiin turvaan syvälle
tänne Kalliovuoren varjoon.
Tuntuisi varmaan hyvälle,
jos tulisit apua tarjoon.


Kovasti karkuun kipitettiin
ja nauravan kannon nokkaaan
me istuimme, mörköä ripitettiin.
Saamme kertoa kaskun arvokkaan.


Helmi ehdotti samaan syssyyn,
ei tahdo antaa kuusen kaatua,
se saattaa muuten maatua,
että nostetaan se pystyyn.


- Ei mua huvitakaan nostaa,
turha myrskylle on kostaa.
Eihän ole meidän huolena,
että luontoon kuuluu kuolema.


Tässä on liito-oravilla baari,
käpypurilaista näkyy hotkitun.
Joukossa on ollut barbaari,
suomut nähdään pitkin potkitun.


Niinpä mieleen muistuu,
että nytpä eväs maistuu:
sämpylää ja ketunleipää,
kurkkua ja suolaheinää,
maitopullo repusta,
märkä sammal pepusta.


Aika lähteä kotia kohti.
Tämä oli mukava retki.
Mättäällä kumpikin pohti:
- Jäätäiskö vielä hetki!






tiistai 26. toukokuuta 2020

Säläsjärven selli

Tuumataanpas vähän,
me voidaan ehkä keksiä,
jos istutaan nyt tähän,
niin kierrettäiskö metsiä?

Seuraataanpas rantaa,
me osataan kai eksyä,
jos mielijohteen antaa
niin valloillansa käskeä.



Nuuskamuikkunenhan siellä
yksin kuusikossa kuhnii,
talsii puisevalla tiellä
sommitellen tuumii tuhmii ( ? ).




Voi, ei huomattukaan vakoa,
pitkospuissa pitkin matkaa,
päästiin tukimaan sen rakoa,
ylös noustaan, saadaan jatkaa.




Vaarallista sakkia,
ne voi purra, kakkia!
Kun suojana ei takkia,
on paras koittaa pakkia!






Vaikeus ei tule yksin,
kohdata voi se heikkoa.
Selliin lukittuna sylityksin,
pelätä on syytä peikkoa.




Turha kaltereita välttää, karata,
peikko nenän juurta nyrpistää.
Aikoo kurja tytöt pataan varata,
hurja paistit poskeen rypistää.



Pitää juttu yhteen kääriä.
Luikurista emme peri maksua,
katsellessa puita vääriä
luotiin retkellemme monta kaskua.




maanantai 25. toukokuuta 2020

Kesä(l)omakuvitelma



Nyt rannalle pääsy on kovassa,
saisi varpailla kaivella koloja.
Aallonmerkit vain hiekkakivessä
paljon lohduta ei meitä poloja






Kokeillaan, pelataan rantapalloa,
vaikka on allamme vihreä sammal.
Kurillaan kelataan: santaa talloa
saisimme toivomme unelmarannal´.


 

Vauhtia potkien räpylästä
saadaan roiskien kroolatessa,
ettei vain karkaa käpälästä
mitalit loiskien skoolatessa.


  

Krokettia on monta sorttia,
täytyi jostakin varusteita haalia.
Kun ei löydetty mistään porttia,
saaneet kumpikaan yhtään maalia.




Hip-hei! Te voitte hurrata!
Me saimme kaksi kymppiä.
Siks´ ei voi yhtään purnata,
vaan innoissansa hyppiä.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Koronaa karussa

Näinä vaikeina aikoina kotimaan retket nousevat arvossaan. Mehän olemme tehneet niitä aina. Tällä kertaa menimme aivan kävelymatkan päähän läheiselle harjulle, vanhaan kuusikkoon, keväisiin linnunlauluihin.




Villimetsän seikkailijat

Kun metsään haluat mennä nyt,
niin kannattaa kävellä polulla,
sillä tokkopa risukkoon mieltynyt
olet, kantoihin joka solulla.



Vanhat vaeltajat


Mehän ei metsässä yllätytä,
koskaan siellä ei kyllästytä.
Polkuja tallotaan retkellä,
innostutaan joka hetkellä.



Kanto katselee

Meistä alkaa juuri tuntua,
että joku meitä tuijottaa.
Täällä leijuu sadun huntua,
sen silmä taitaa murjottaa.



Maatursas

Varokaa ettei maatursas nappaa!
Se iskee lonkeroillaan nahkaan,
jyristen kuin salama - ja tappaa
ja hotkaisee luullen purreensa pahkaan.



Villikarju sammaltassu


Apua! meitä on alettu syödä.
Ei voitu lainkaan epäillä,
että nielaistaan vaan, ei lyödä.
Se aikoo syötyään lepäillä.



Maahisen mökki

Tässä seisomme maahisen ovella.
Kääpä kalvehtii paisteelta, sateelta.
Kanto on sisältä aivan lovella,
huoneet suojassa katseelta, kateelta.




Puupyton

Jostakin se salaa luikerteli
ja aikoo niskan nipsaista.
Käärme hiljaa kiemurteli,
jo pitää karkuun kipsaista.




Laholisko

Vastaan kömpi laho varaani
ja suuren kitansa aukaisi.
Enpä osannut pitää varaani,
se nälkäänsä suuresti naukaisi.




Takaisin tallustellaan

Emme jääneet metsänpeittoon,
seikkailu on päättynyt,
mennään kotiin kahvinkeittoon,
olo vähän nääntynyt.


keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Gran Canaria 2020

San Agustin TIUTIU ( 2020 )

 


Helmin ja Ilmin tammikuun tuumailuja

- Katsopa ikkunasta ulos!
Mikä on tonttupääsi tulos?
- Jaksaa vettä ripsiä.
Saa maksaa, että voi hipsiä.
Pian matkaan vie TUI, TUI,
kun vuosiluku on TIU, TIU.


Pakkausjahkaus

Tässä täytellään me pakaasia.
Matkaan aikoo Tildakin päästä.
Kohta näytellään kai akaasiaa,
Pouta aurinkoista taikoo säästä.



Pakkolakko    15. 1.

Tehtiin Tanskaan pakkolasku,
lentomatka meni pitkäksi.
Saatiin Ranskaan lakkokasku
tankkausaikamme ratoksi.
Mutta illan koittaessa
matkariemun voittaessa
Kanarialle siis on keritty.



Aamutervehdys Atlantilta    16. 1.

Raikkaana suihkun jälkeen
nousee aurinko Atlantin vesistä.
Millään tahdo käydä järkeen,
kuinka kaukana Suomen kesistä.

Aurinko pilveen kuivaa nahkaa.
Tytöt mereen päätä pahkaa
tahtois´ juosta - tiedä vielä tuosta.


  

Merta muurilla    17. 1.

Eilen meri luokseen houkutti.
Me ryhdyimme etsimään laivaa.
Seikkailu, vaara meitä koukutti,
niistä ennenkään ollut vaivaa.

Alus löytyi rannan muurista,
saa onnitella hyvästä tuurista,
kun oli maalattu tuoretta muraalia,
kiitämme el Capitánin moraalia.


 

Kapinanapina    18. 1.

Uimaretkemme tyssäsi rannalle,
pojat nostivat punaisen lipun.
Vaatimuksensa asettui kannalle,
että varpaat vain kastuvat ripun.

Siitä julmasti suuttuneena
kolme neitoa huipulle kapusi.
Maakravuiksi muuttuneena
trio mielenrauhaa hamusi.


 


  

Palaneen palmun varjossa    19. 1.

Hiilen musta, tuhkan harmaa
synkkä rinne tuolla.
Mielen tuska, uhkaa varmaan,
säiden muutokseen voi kuolla.

Vihreät versot nostavat päätä,
toivovat luottaen parempaa säätä.



Mummolassa    20. 1.

Ihannemummo ei ole vihainen.
Aina mummon luona tuoksuu pulla.
Ihannepappa ei ole pahainen.
Aina Papan luokse tahto mulla.

Banaanikakkua nauttimassa,
Mummolan pöydästä ahmimassa
kolme herkkusuuta, ilman muuta.



Sitten leikitellään palmun alla    21. 1.

"Oi jospa ihmisellä
ois joulu ainainen!"
Voi vain ihmetellä:
noin palmu vaivainen.

Kukkimaan unohtuneet
viime joulun kukat,
lehdet hyvin punehtuneet.





Dyyniryynejä    22. 1.


Löytyykö kahta samanlaista

tähteä julmasta joukosta?

Täytyykö kohta pois ampaista,

lähteä kuivasta loukosta?


Sopivassa valossa kvartsikiteet

tähtinä loistavat, kertovat tieteen niteet.






  

  

Päivän askareet    23. 1.


Tilda on vesi kielellä

ja herkkumaljan vierellä.

Nyt ei ajatella lihavuuksia,

tarjotaan kielelle ihanuuksia.


Helmillä on kirjojen helmi.

Sitä hän lukee, ei telmi.

Lomalle tuo ei tosin sovi,

surullisuutta kestää tovi.


Ilmi on lähtenyt ilmeilemään.

Kyllä on kisassa haastetta.

Kumppanit tottuneet ilveilemään,

mahtaa tuo olla jo saastetta.





 



Linnanneidot    24. 1.


Missä on meidän uljas prinssi?

Kainot neidot odottavat.

Prinssillä on oltava kultainen pinssi,

muuten hiekkaan toiveensa kadottavat.


Kertoi linnan arkkitehti,

romanialainen mestari:

kahdessa viikossa valmiiksi ehti.






Bunkkerijunkkarit    25. 1.


Meren voimaa uhmaa

rannan synkkä bunkkeri,

vahtii ettei satu tuhmaa,

aja rantaan tankkeri.


Katse kohti taivaan rantaa,

silmäparit vartioivat.

Tuuli joskus heittää santaa,

silti siskot partioivat.






 

Taidetta Farolla    26. 1.


Näyttää aivan kuin sieltä

patsaan kupista kasvaisi palmua.

Eihän siinä kai ole mieltä,

että rupista kerjäisi hän almua.


"Kunnianosoitus baarille"

on patsas Farolla nimetty.

Kai malja on nostettu vaarille,

tai kalja on ostettu - imetty?

Laihat kourat käännetty kaarille.


Ja kukapa katolle kiipesi,

Papan sormet liki lipesi.








Telde    27. 1.


Tekaistiin matka Teldelle.

Kirjastosta Saulo Torón

tuli kiire päästä vedelle.

Kuiva paikka - se on moron!


Mutta kun siis oltiin Teldellä,

Tilda prätkän äkkäsi äkkiä.

Sitä käyntiin hän alkoi vedellä,

jotta hurmaisi uhkeita jätkiä.




 

Anfi del Mar    28. 1.


Usein on tavattu kulkea

Arguineguinesta Puerto Ricoon,

paikoin aika kivistä polkua.

Kukin juomavedetä huolehtikoon.


Antaisiko "Pullo-Jukka" juomaa,

janon kulkijoita luokseen tuomaa.






  

Puerto Ricon kivistä

kohti Amadorea livistä!






Kotilo on suuri, huraa! Perillä ihaillaan Playa del Curaa.






 

 

Monte Rojo    29. 1.


Ensin luultiin, että eksyttiin.

Sata rappua ylös astuttiin.

Hikipäissä me väsyttiin.

Lisää happeakin kaivattiin.


Siellä vietettiin vielä pääsiäistä,

vai mitä mieltä olette näistä.





 



Moottorimimmit    30. 1.


Papan poika on insinööri,

ja tykätään koneista mekin.

Tilda löysi sylinteri-interiöörin,

ja ihastuksensa muut hekin.











Hääpäivämuistelo    31. 1.


Monta on vuotta kulunut häistä.

Vanhan parin katumus myöhäistä.

Siksi on parempi onnea toivottaa

eikä kaikista krempoista voivottaa.


Täällä on ennenkin jätskiä nautittu,

Terrazan pöydässä nöyränä istuttu,

posket kylminä herkkua kauhottu,

kerrassaan onnessa ahneena kiskottu.






 

Aamuodotus    1. 2.


Taas kerran tultiin katselemaan,

josko tuo nuori poika, hoikka,

pääsisi vihdoinkin astelemaan,

joskohan nähtäisiin pitkä loikka,

hän lähtisi jalkansa kastelemaan.






"Muistojemme lehdet"    2. 2.


Kanarian talvella 

ei juuri saata palella.

Jos kasvaa kukkapuska,

on lähellä myös ruska.


"Kun saapuu syys,

niin lehdet puiston..."






 

Underground-löydös    3. 2.


Tämän kuvan näkee vain tunnelissa.

Täytyy onnitella Papaa.

Kiinnostus heräsi myös mummelissa,

kiitteli kaunista esitystapaa.






Barranco    4. 2.


Kuivaksi on mennyt jokiuoma.

Eipä tarvitse kahlailla;

nuivaksi myös Pappa, toki kuoma,

vaikka käski pakkailla,

uutta matkaa alkoi jahkailla.





 


Kotona    6. 2.


Sitten kun tultiin kotiin,

maisema oli muuttunut.

Yhtään ei tuhlattu aikaa sotiin,

kukaan ei edes suuttunut.

Piha asettunut oli uuteen rotiin:

Kas, talvesta oli lumi puuttunut!